sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Suomalaisen kulttuurin loppumaton synkkyys.

Viikonloppuna järjestettiin jonkinlainen valojen yö niminen tapahtuma.

Tarjolla oli runsaasti erilaista nähtävää teeman ollessa valon ja pimeän kontrasti tai jotain siihen suuntaan. Valitettavasti pystyi taas ihmisistä kuulemaan ja näkemään suomalaisen tapahtumakulttuurin synkän olemuksen.

Harvaa kaupungilla olijaa kiinnosti mikään muu kuin juoda keskiolutta isolla porukalla.

Itse vietin iltaa töissä ja näin ollen pystyin sivusta tarkastelemaan melko objektiivisesti toimintaa kaupungilla. Heräsi kysymys että kannattaako tälle kansalle ihan oikeasti järjestää yhtään mitään?

Kaikkien kannalta edullisempi ratkaisu olisi vain laittaa lehteen ilmoitus että viikonloppuna juodaan isolla porukalla keskikaljaa ensin puistossa jossa myös mahdollisuus kuseksia ympäriinsä ja tapella. Myöhemmin siirrytään ravitsemusliikkeisiin jossa samaa toimintaa on mahdollista jatkaa sisätiloissa.

Oikein harmitti järjestejien puolesta. Minusta pitäisi arvostaa tapahtumaa siten että tutustuisi edes siihen teemaan mikä on tarjolla. Ei siten että mennään suorinta tietä skutsiin dokaamaan. Vituttaa raskaasti.

Samaan aikaan panimoliitto ja Pekka Puska tappelevat mediassa oluen laimentamisesta. Kukaan ei nyt vaan ymmärrä koko keskustelun menevän aivan väärään suuntaan.

Jos joku on blogia seurannut aikaisemmin niin tiedätte mistä ne arvot ja käyttäytymismallit tulevat ihmiselle. Kyllä ne tulevat kotoa. Se on vanhemmista kiinni millä asenteella lapset tulevaisuudessa suhtautuvat juomiseen. Tästä aiheesta ei ole syytä saarnata enempää. Jokainen voi tutkiskella omia tottumuksiaan ja verrata niitä vanhempiinsa. Ihminen muuttuu ajan kanssa mutta nuorten kyseessä ollessa vanhempien esimerkillä ja arvokasvatuksella on ratkaiseva merkitys.

Eipä oikeastaan tämän enempää tällä kertaa. Aika lyhyeksi sain puettua tällä kertaa pointin jonka halusin jakaa.

Kansa tarvitsee potkun munille ja kakarat tarvitsevat kuria ja järjestystä kotoa käsin. Aamen.