Mitä on syrjäytyminen?

Poliitikkojen vaalipuheet ja sanomalehtien sivut ovat olleet täynnä juttuja ja lupauksia liittyen nuorten syrjäytymiseen.

Mitä ihan oikeasti on syrjäytyminen? Tämän kysymyksen vastakysymyksenä voi pitää kysymystä, mitä on normaali elämä.

Mistä tässä itseasiassa ollaan syrjäytymässä? Päättäjät ja media käsittelevät pääasiassa syrjäytymistä seuraavalla tavalla;

Nuori putoaa pois koulutuksesta, joko peruskoulusta tai toisen asteen oppilaitoksesta. Näin hän jää jälkeen muista ikätovereistaan koulutuksellisesti. Usein kuvioon liittyy jonkinasteista ongelmaa päihteiden ja viranomaisten kanssa. Voi myös olla liittymättä.

Yhteiskunnalle syrjäytynyt ihminen on henkilö joka ei tuota yhteiskunnalle mitään.

Syrjäytynyt ihminen toiselle ihmiselle voidaan nähdä samankaltaisena henkilönä, joskin toinen ihminen ottanee huomioon myös sosiaaliset seikat. Mitä tämä syrjäytynyt tekee vapaa-aikanaan? Onko hänellä hyvä sosiaalinen verkosto? Onko hän tyytyväinen elämäänsä?

Yksittäiselle ihmiselle kouluttamaton ihminen joka ei tuota mitään ei välttämättä ole syrjäytynyt jos hän on onnellinen elämäänsä ja tilanteeseensa.

Onko seuraava henkilö syrjäytynyt;

25-vuotias aikuinen mies pienestä Suomalaisesta kaupungista. Hänellä on toisen asteen koulutus ja hyvä työpaikka. Hänen sosiaalinen verkostonsa koostuu omista lähisukulaisista ja hänen avopuolisonsa lähisukulaisista. Hän harrastaa valokuvausta. Vapaa-aikanaan hän usein istuu huoneessaan ja kuuntelee musiikkia. Kysyttäessä kaveruus-suhteista hän kertoo ettei ole löytänyt hyvää ystävää sitten ala-asteen. Hänellä ei ole oman ja avopuolisonsa sukulaisten ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Työtovereihin hänellä on hyvät välit mutta hän kokee olevansa hyvin erilainen verrattuna näihin ihmisiin. Hän kertoo usein kokevansa yksinäisyyden tunnetta. Hän kertoo että hänestä on erittäin vaikeaa muodostaa uusia ystävyys-suhteita ja kokee usein ettei yrittäminen ole vaivan arvoista. Hän kokee että hänen kykynsä luottaa ihmisiin on ajan myötä hiipunut.

Yhteiskunnan mittareilla mies ei ole syrjäytynyt. Sosiaalisella mittarilla? Ehkä. Onko tilanteesta johon on joko tahtomattaan tai tietoisesti ajautunut vaikeata päästä pois? On. Varsinkin kun katselee mitä ympärillä tapahtuu ja millaisia petoja ihmiset ovat. Aina välillä tuntuu ettei sosiaaliseen verkostoon haluakaan ketään koska aina kun on ihmissuhde, on vaara että se menee vituiksi ja sitten sattuu. Yksin ollessa satutat ainoastaan itse itseäsi. Et ketään muuta.

Kaiken kieltämällä ruokitaan pahoinvointia.

Hyvinkäällä ammuttiin ihmisiä.

Tapahtuma on valitettava mutta sen seurauksena poliitikot ovat taas keksimässä mitä ihmeellisimpiä tapoja rajoittaa vapauttamme.

Aseiden säilytystä koskevaa lainsäädäntöä tiukennetaan. Kohta et enää saa säilyttää omaa omaisuuttasi kotonasi. Suomen typerät käytännöt omistusasioissa kasvavat aivan uusiin sfääreihin. Iltalehti otsikoi isosti ampujan, 18-vuotiaan pojan, facebook-päivityksillä. Uutisia revitään tunnista tuntiin vaikka tyhjästä. Luodaan ihmisille mielikuva ja vahva kanta asiaan ennenkuin tuomioistuimen nuija kopahtaa pöytään. Mikä röyhkeys!

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa vahvasti asioihin reagoiminen kieltämällä.

Kielletään negatiivinen tapahtuma, kielletään tapahtuman seurauksena jotakin. Ketään ei tunnu kiinnostavan seikat miten tilanteeseen on päädytty ja miten voitaisiin jatkossa estää asioiden ajautuminen samaan uomaan, tuhon tielle.

Nykyaikaista pahoinvointiyhteiskuntaa kuvaa erinomaisesti sanapari, itsekäs-muuttumaton.

Itsekkäästi voidaan kieltää kaikki mitä halutaan. Ei ole pakko hyväksyä tapahtunutta ja ryhtyä toimiin vaan voidaan tarpeen vaatiessa vaatia muita muuttamaan omaa käyttäytymistään jotta ei itse tarvitsisi muuttua.

Muuttumaton tuleekin sitten tuosta kaikesta. Ketjureaktiosta täynnä länsimaisen yhteiskunnan ja moraalin rappiota ja itsekkyyttä. Ajattelemattomuutta sekä suoranaista tyhmyyttä. Asioista ei oteta opiksi, vaan luotetaan siihen että joku kerta toisensa jälkeen kieltää taas uuden asian, holhoten meitä oikeaan suuntaan, tai nostaa suosta rahalla tai vallalla.

Mitä enemmän ihmisiä kielletään, sitä enemmän esiintyy pahoinvointia. Hyvinvointi vaatii kehittyäkseen virikkeitä itsenäiseen ajatteluun ja päätöksen tekoon, riittävän toimeentulon ja hyvät ihmissuhteet.

Ei kukaan meistä halua elää yhteiskunnassa jossa meille kerrotaan joka asiaan miten se tulee tehdä.

Koska on jo myöhä, en asiasta enempää kirjoita. Aihetta on kuitenkin jo sivuttu useita kertoja menneissäkin julkaisuissa.

Barrikadeille kieltämistä kohtaan! Ei saa kieltää ihmistä olemasta ja tekemästä eikä missään tapauksessa saa kieltää jotain ikävää tapahtumaa koska sen käsittelyn kautta tapahtuu kasvua. Käsittelemättä jättäminen aiheuttaa tuskaa itselle ja muille.

Rauha Hyvinkäällä kuolleille. Jokainen sivullinen uhri on turha. Jokainen tälläinen tapahtuma on avunhuuto yhteiskunnalta joka voi pahoin. Kukaan ei vain kuuntele sitä.