keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Valinnan vapaus? Ja paskat!

Tänään on synkkä päivä.

Eilen uutiset kertoivat isosti kristillisten nuorten ihastuttavasta kampanjasta.

"Älä alistu" kampanja kehottaa alistumaan raamatun määrittämiin muotteihin täydellisestä ihmisestä. Homot rinnastetaan murhaajiin ja samalla todetaan että sekä murhaaja että homo voivat parantua "synnistään" kristuksen avulla.

On saatanan pelottavaa että tällaisille organisaatioille annetaan valtion rahoitusta. En kyllä hyväksy sitäkään että SETA nostaa myös jonkin asteista valtion apurahaa. Kaikenlaisten järjestöjen ja kirkkojen yms. tulisi tulla toimeen omillaan. Valtion rahoitus on omiaan edistämään eriarvoisuutta kun kyse on uskonnollisista yhteisöistä tai kansalaisjärjestöistä.

Palatakseni vielä tuohon kampanjaan. Kampanjan järjestänyt organisaatio väittää että varsinainen viesti on tarkoitettu kristillisille nuorille. Viesti on jotain siihen suuntaan että "älkää antako median ja yleisen mielipiteen määritellä mitä te olette."

Kuinka moni nuori on yhtäkkiä keksinyt että "koska telkkarissa sanotaan että homous on ok niin rupean homoksi." ? Tai kuinka moni on television perusteella keksinyt ruveta juomaan viinaa? Edelleen peräänkuulutan kodin vastuuta arvojen ja elämän perus asioiden opettamisessa nuorelle ihmiselle. Kotonakin mieluiten siten että opetettuja arvoja ei sidota mihinkään kulttiin. Jos vanhempien arvovalta ei riitä kertomaan omaan itseensä sitoen mikä on oikein ja väärin niin silloin ei tulisi olla vanhempia ollenkaan.

Väitän, että suuri osa suomalaisen yhteiskunnan rasismista on lähtöisin kristillisestä kasvatuksesta. Suomalaiselle yhteiskunnalle on vierasta, että joku kutsuu jumalaansa eri nimellä, tai että jumalia voi olla useampia. Uskontoihin liittyvät tavat ja kulttuurien eroavaisuudet toki osaltaan vaikuttavat tähän myös.

Poliisit sarjan espoo jaksossa eilen oli jäätävä kohtaus. Poliisi sai ilmoituksen kolmesta miehestä jotka laulavat puistossa ja aiheuttavat häiriötä. Poliisi lähti keikalle ja löysi paikalta kolme muslimimiestä syömästä omenaa. Kukaan ei ollut laulanut tai muutenkaan aiheuttanut meteliä. Puisto oli muuten täynnä hurjassa kännissä riehuvia suomalaisia. Poliisi soitti ilmoittajalle ja varmisti oliko kyseessä joku suomalaislauma vaiko nämä rauhalliset muslimit. Ilmoittaja totesi muslimien olevan kyseessä. Poliisi totesi näiden kolmen herran olevan koko puiston selväjärkisimmät ihmiset tällä hetkellä ja että poliisilla ei ole syytä ryhtyä toimenpiteisiin heitä vastaan. Ilmoittaja totesi että menee sitten itse poistamaan henkilöt ja menee siitä myöhemmin putkaan. Ihastuttavaa käytöstä.

Kaikenlainen painostus on mielestäni törkeää. Ketään ei pitäisi painostaa valitsemaan mitään. Ketään ei pitäisi painostaa mihinkään. Jokainen tekee omat valintansa ja kantaa seuraukset niistä. Terveisiä vaan äidille ja hänen miehelleen. Kun tänään painostitte minua. Sai hyvän perus vitutuksen taas päälle.


Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut minut on kasvatettu vahvati kristillisessä kodissa ja arvot ovat vahvasti olleet myös kristilliset. Tästä riippumatta en kuulu kirkkoon. En kokenut omakseni lahkoa joka ottaa enemmän kuin antaa. En maksa uskostani ja se ei kuulu kenellekään. En myöskään halua joutua kohdelluksi eriarvoisesti uskontoni takia. Parempi olla sitoutumatta mihinkään lahkoon.

Huumausaineisiin kanta on kotonani ollut vahvasti kielteinen. Samoin alkoholin ja tupakan vaaroista on varoiteltu. Olen kuitenkin sitä mieltä että huumausaineet, alkoholi ja tupakka ovat jokaisen oma asia. Itse en pidä huumausaineiden käyttöä sen pahempana asiana kuin alkoholin käyttöä. Ongelmana pidän lähinnä sitä, että huumausainebisnestä hallitsevat rikolliset, kun valtiolla ei ole munaa ottaa tätä asiaa hoitaakseen muuttamalla lainsäädäntöä. Alkoholia käytän runsaasti ja tupakkaa en polta ollenkaan. Olen siis yhteiskunnan yleisestä "totuudesta" riippumatta muodostanut oman mielipiteeni ja pidän siitä kiinni. Joskus joudun sitä sitten puolustamaan ja varmasti joudun siitä kantamaan seurauksia. Yhteiskunta kun ei hyväksy mitään erilaista ja eriävää.

Uskonnot ja valtiot. Kaikki haluavat ihmisten olevan massaa joka elää tiettyjen normien mukaisesti. Minusta se on väärin. Jokainen on yksilö ja jokaisen tulisi saada elää omien valintojensa mukaisesti. En tarkoita etteikö jotain kontrollia pitäisi olla mutta pääsääntö pitäisi olla että yksilöllä on vapaus valita mitä, milloin, missä ja miksi hän tekee jotakin.

Norjassa oltiin black metallin luomisen aikoihin oikeilla jäljillä vääristä syistä kun kirkkoja poltettiin.

Olen niin valtavan väsynyt kaikkeen ettei kukaan voi ymmärtää tätä väsymystä. Toivottavasti väsymys loppuu jossain vaiheessa. Tavalla tai toisella.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Puhetta päihteistä.

Howdy.

Ihanaa ettei taaskaan saanut nukuttua kunnolla. Palkitsevaa mennä nukkumaan ja herätä puolen tunnin välein. Unen laatu on pitkään ollut vähintäänkin kyseenalaista. Unta ei usein riitä sen huonosta laadusta riippumatta pidempään kuin 0740 asti. Aika ei näytä olevan riippuvainen siitä kuinka pitkään on hereillä. Aika näyttää miten pitkään tästä vielä saa nauttia. Kukapa haluaisikaan saada nukutuksi kunnolla.

Tässä muutaman päivän aikana olen tutustunut suomalaiseen huumausainepolitiikkaan. Lisäksi etsin ja myös löysin tietoa kansainvälisistä tutkimuksista ja huumausaineiden aiheuttamista ongelmista maailmalla. Ajattelin kirjoitella nyt huumausainepolitiikasta.

Aloitetaan siitä että päihteitä on käytetty ihmiskunnan historiassa ainakin viimeiset 10 000 vuotta. Jopa eläimet käyttävät päihteitä. Muunmuassa Poro syö mielellään kärpäs-sieniä jossa oleva Muskimoli, joka on psykoaktiivinen yhdiste, antaa miellyttävät sävärit. Porojen kanssa vuosisatoja ellei jopa vuosituhansia eläneet lappalaiset käyttivät myös kärpäs-sientä. Hieman erikoisella tavalla tosin.

Maailman yleisin päihde tänäpäivänä on alkoholi. Sitä käytetään kaikkialla. Ei ole paikkaa jossa ei päätä pistettäisi sekaisin alkoholilla. Alkoholi on verrattain uusi päihde. Erilaisia mietoja alkoholijuomia on ollut ainakin antiikin ajasta lähtien, mutta useamman lähteen mukaan väkeviä juomia alettiin valmistaa vasta 1100-luvulla.

Alkoholi ja siitä seuraavat sairaudet tai tapaturmat tappoivat vuonna 2009, 2954 ihmistä suomessa (Päihdetilastollinen vuosikirja 2010). Lähes joka neljännessä liikennekuolemassa on mukana rattijuoppo (Liikenneturva.fi 2008). Alkoholin suurkuluttajia Suomessa arvioidaan olevan 300 000 - 600 000 henkilöä (Päihdetilastollinen vuosikirja 2010).

Suomalaisten alkoholiasenteet ovat tiukentuneet viime vuosina. Ikärajoja ja hinnan korotuksia pidetään pääosin oikean suuntaisina. Jotain kuitenkin suomalaisesta mentaliteetistä kertoo seuraavat tiedot.

Tammikuussa 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan, 93% haastatelluista suomalaisista on sitä mieltä, että väkeviä juomia tulee saada vain alkosta. Vahvan oluen kohdalla osuus on 67% ja viinien 56%. Kuitenkin 88% oli sitä mieltä että keskiolutta tulee saada elintarvikeliikkeistä (Päihdetilastollinen vuosikirja 2010).

Perus suomalainen ihminen juo päänsä solmuun keskioluella. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Ei ole kauaa kun lehdessä uutisoitiin miten Venäjällä ei pidetä keskiolutta edes alkoholina. Sitä juodaan kuin vettä vaan ja sitä saa yötä myöten kioskeista. Eikös äskeisestä taulukosta paista läpi hieman sama asia? Mitäpä sitä nyt alkosta hakemaan viinaa kun voin ostaa keskiolutta samalla kun ostan makkarapaketin.

Eivät ole suomalaiset sen parempia. Tämän lisäksi suomalainen on vielä niin vanhoillinen ja typerä että haluaa tietoisesti antaa valtiolle monopolin alkoholikaupassa. Suomalaisen kaksinaismoralismin aarre on aina ollut Alko. Iljettää pelkkä ajatuskin.

Viinasta on turha jatkaa pidempään. Kuitenkin on hyvä vielä tähän mainita eräästä tutkimuksesta ja sen mukana tehdystä listauksesta.

 Britannian parlamentin alainen, Science and technology commitee, on laatinut tutkimustensa perusteella listan aineiden haitallisuudesta ihmiselle. Ensimmäisenä vaarallisin. Tässä se lista nyt on:

1. Heroiini
2. Kokaiini
3. Barbituraatit
4. Metadoni
5. Alkoholi
6. Ketamiini
7. Bentsodiatsepiini
8. Amfetamiini
9. Psilosybiini
10. Tupakka
11. Buprenorfiini
12. Kannabis
13. Päihteenä käytettävät liuottimet
14. DOM
15. LSD
16. Metyylifenidaatti
17. Anaboliset steroidit
18. GHB
19. Ekstaasi
20. Alkyylinitriitit
21. Khat

Kuten näkyy, on alkoholi todella kovien aineiden seurassa viiden pahimman aineen joukossa. Huumausaineista monet, kuten ekstaasi, on aikanaan tehty niin hyvin ja niin toimivaksi että fyysistä riippuvuutta ei käytännössä synny. Khat on puhdas luonnontuote. Kannabis on luonnontuote. Ainoa mikä nämä aineet tekee vaaralliseksi on se tosiasia, että rikolliset hallitsevat bisnestä. Koskaan et voi tietää mitä ostat ja käytät. Kukaan ei valvo tuotteiden laatua ja sisältöä. Luulet ostavasi ekstaasia ja ostatkin puhtaan amfetamiinitabletin. Monesti olen kuullut tutuiltani että kannabiksen sekaankin on eksynyt jotain merkillistä mikä saa pään menemään ennenkuulumattomalla tavalla sekaisin. Toki en väitä etteikö kaikilla päihteillä pelaaminen olisi vaarallista. Voihan sitä saada perunalastuistakin syövän!

Nyt kun ollaan päästy huumausaineisiin niin puhutaanpa niistä sitten hetki. Nythän on sitten tärkeää lukijan ymmärtää että minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia huumausaineista. Alkoholista on sitäkin enemmän. Kaikki huumeisiin liittyvä tieto on peräisin internetistä ja/tai kuultua tietoa.

Huumausaineet ovat Suomessa aivan saatanan kiellettyjä. Silti suomeen tuodaan huumeita kenties enemmän kuin koskaan ennen. Ja eihän huumeita kannata tuoda jos kukaan ei niitä osta. Lisäksi internetistä löytyvien ohjeiden avulla saa valmistettua kotioloissa erilaisia huumausaineita kaupasta tai apteekista saatavin välinein. Näistä aineista moni onkin sitten todella kovan luokan aineita. Mainitaan nyt esimerkiksi Kodeiini joka kuuluu opiaatteihin ja Dekstrometorfaani joka niinikään kuuluu opiaatteihin.

Eri lähteistä keräämieni tietojen mukaan suuri osa opiaatteja käyttävistä ihmisistä aloittaa juuri näillä kahdella aineella eikä kannabiksella kuten yleensä luullaan. Kannabiksen ostaminen vaatii kanssakäymistä rikollisten kanssa kun taas äsken mainittuja kovia aineita saat tehtyä kotona yksinkertaisin välinein laillisesti ostettavista raaka-aineista. On sanomattakin selvää että yllä mainitut opiaatit yhdistettynä nuoruuden vimmaan ja suomalaiseen alkoholikulttuuriin ovat tuhoisa yhdistelmä.

Kaikkien suureksi yllätykseksi huumevierotukseen hakeutuneista 61% mainitsee ongelmakseen vähintään kolme päihdettä. Sekakäyttö on siis suurimpana ongelmana. Huumeasiakkaista 55% ilmoittaa käyttävänsä opiaatteja. Yleisimmin aineena on Buprenorfiini eli tuttavallisemmin Subutex, noin 33% tapauksista. Toisena suurena yksittäisenä aineena on edelleen tuttu ja turvallinen Amfetamiini. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2010)

Kolme suurinta ongelmaa maassamme päihteiden saralla on Alkoholi, sekakäyttö ja kovat huumeet. Alkoholin vaikutuksen alla tehty rikollisuus lasketaan kymmenissä tuhansissa tapauksissa vuosittain. Huumausaineisiin liittyvä rikollisuus keskittyy lähes yksinomaan omaisuusrikoksiin. Väkivaltarikos johon liittyy huumausaine on todella harvinainen vaikka joko voisi toista väittääkin. Sen sijaan viinapäissään väkivaltaa harrastetaan isolla kädellä.

Minä en ole mikään hippi jonka mielestä kaikkia aineita pitäisi saada vapaasti. Olen hippi jonka mielestä huumausainepolitiikan pitäisi olla vastuullista mutta avointa. Suomalainen yhteiskunta ei kärsisi siitä että valtio alkaisi alkoissa myymään myös kannabista sitä haluaville. Verotuloja tulisi lisää. Huumaisaineisiin liittyvä rikollisuus ei todennäköisesti vähenisi koska se liittyy lähes aina koviin huumeisiin.

Kannabista tuodaan suomeen enemmän kuin milloinkaan. Sen saatavuus on parempi kuin koskaan. Jos takavarikoiden määrät kasvavat vuosi vuodelta niin kuinka paljon sitä silloin tulee viranomaisten ohi maahan? Lisäksi meillä on kasvattajia kotimaassakin. Jopa suomalaisessa luonnossa on saatu kannabis kasvamaan. Rikolliset käärivät tästä hommasta verottomat tulot itselleen. Rahat eivät todennäköisesti jää suomeen.

Niin kauan kun miedot huumausaineet ovat laittomia niin kukaan ei pidä kansalaisten puolta rikollisia vastaan. Kukaan ei valvo laatua. Kukaan ei uskalla ilmoittaa poliisille jos jotain vaarallista ainetta liikkuu koska siitä joutuu itse kuseen. Suomalainen lainsäädäntö ei tunne eroa mietojen ja kovien huumeiden välillä. On vain huumausainerikos, mallia normaali ja törkeä, sekä huumausaineen käyttörikos. Riippumatta siitä pureskeletko Khattia vai vedätkö kokaiinia nenään. Tämäkin on naurettava epäkohta.

Armoitettujen lainsäätäjiemme kantahan on selvä. "Ne ovat niin vaarallisiakin ja aivan erityisesti ne ovat kiellettyjä." Kannabiksen käyttöön ei ole kukaan ikinä todistettavasti kuollut. Aineiden epäpuhtaudet ja se että ihmiset pelkäävät soittaa apua rangaistuksen pelossa ovat syyt mitkä tappavat. Viina on se joka tappaa. Tupakka tappaa. Huumeetkin tappaa. Milloinka baarissa olet nähnyt jotain ihmistä hirveästi kiinnostavan että keskikalja voi tappaa?

Päihteitä on käytetty aina ja tullaan aina käyttämään ovat ne laillisia tai ei. Ja tarkoitan myös että huumeet ovat tulleet jäädäkseen myös suomeen. Se on nyt valtion johdosta kiinni haluaako se pitää huolta kansalaisistaan ja ottaa huumausaineiden osalta mietojen aineiden bisneksen omiin käsiinsä vai antaako se rahojen virrata muualle. Suomalaiset poliitikot ovat tosin siinämäärin munattomia vätyksiä että mitään radikaalia ei tule tapahtumaan. Siitähän voi vaikka joutua kuseen. Resursseja kyllä varmasti otetaan pois mielenterveys-, vanhus- ja päihdetyötä taas kun vaalit ovat ohi.

Tutustukaa ihmeessä wikipedian päihde kirjoitukseen
http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ihde

ja Päihdetilastolliseen vuosikertomukseen
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Paihteet/Paihdetilastovuosikirja.htm

Lisäksi suosittelen lämpimästi tutustumaan erilaisiin aineisiin ja niiden ominaisuuksiin internetin ihmeellisessä maailmassa. Omaa katsantokantaa ainakin avarsi valtavasti kun ymmärtää millaisia aineet ovat ja mihin ne vaikuttavat. Lisäksi lukemani perusteella osa huumausaineita käyttävistä ihmisistä on yllättävän fiksuja ihmisiä. Fiksumpia kuin minä esimerkiksi.

Ja sitten vielä. Mitä suomen ahh niin ihanaan lainsäädäntöön tulee.

Kukaanhan ei ole koskaan ajanut ylinopeutta!? Eihän? ;)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Pienet kylät ja niiden pienimieliset ihmiset

Tänään vituttaa. Lomalla olo ei vielä vituta sentään. Oikeastaan tuntuu siltä että voisi olla lomalla ainiaan. Mikäs tässä on ollessa. Herään aamulla, juon siiderin ja katson telkkaria. Lopetan telkkarin katselun ja katson koneelta videoita tai soitan kitaraa. Saatan juoda taas siiderin. Ehkä peräti viskipaukun. Vietän nyt pitkästä aikaa sellaista elämää mitä olen kaivannut pitkään. Juon, soitan ja mietin tämän sekopäisen maailman olevaisuutta ja katoavaisuutta.

Se mikä tänään vituttaa on varmasti kaikille tuttu asia. Pienten kaupunkien vitun typerät ihmiset. Ihastuttavat Facebook "kaverini" saivat aikaan kunnon vihan jonka aion nyt sitten siirtää tähän kirjalliseksi. Taustalla soi itseoikeutetusti Hatebreed. Tästä se lähtee.

Pienien kaupunkien ihmiset ovat usein asuneet samalla kylällä koko elämänsä. Pienillä kylillä usein suuren maailman ääri-ilmiöt eivät saa samanlaista jalansijaa kuin isommilla kylillä. Tähän syynä on pienien yhteisöiden tapa sulkea ulkopuolelleen kaikki jotka vähänkin ovat erilaisia. Otetaanpas esimerkiksi seuraavanlainen tapaus :

Nuori 15-vuotias poika etsii omaa itseään. Hän tuntee että tällä hetkellä hänelle sopivin tapa ilmaista itseään on ostaa kitara ja kasvattaa pitkät hiukset. Hän alkaa lyömään mustaa takkia päälle ja kuuntelee musiikkia kotonaan. Tähän asti kaikki on mennyt ihan ok. Vanhemmat muistavat vielä oman nuoruutensa. Silloin oli se punk-juttu. Kyllä tuo ohi menee.

Vanhemmat eivät tue nuoren identiteetin kehitystä vaan pyrkivät saamaan hänet kyläyhteisön hyväksymään malliin. Poika vetää ensimmäistä kertaa kajaalia naamaan. Silloin tulee ensimmäisen kerran ongelmia. Kylällä aikuiset miehet huutelevat. Koulussa niin sanotut normaalit nuoret sulkevat hänet ulkopuolelle. Kotona isä ja äiti kertovat hommien menneen liian pitkälle. Nyt olisi ruvettava taas normaaliksi nuoreksi.

Tämä koko kirjoitus lähti liikkeelle erään työyhteisöni jäsenen kommenteista Facebookissa. Viimeinen niitti oli linkkaus uutiseen jossa kerrottiin tämän jonkun herran edustavan suomea maailman komein homo kilpailuissa. Tähän artikkeliin oli kommentoinut useita vitun juntteja jotka pitäisi pyyhkäistä maan päältä helvettiin.

Itseäni en pidä erityisen suvaitsevana enkä kyllä erityisen suvaitsemattomanakaan. Minulle on silti aivan sama onko joku homo vai ei. Lisäksi minulle on aivan sama mitä kukakin kuuntelee ja mitä kukakin pitää päällään kaupungilla. Lisäksi ihonväri on aivan samantekevää minulle. Hyvät tyypit ovat hyviä tyyppejä ovat he sitten tummia tai vaaleita, mustissaan tai ilman rihman kiertämää.. Pieniin kyliin on pesiytynyt uskomaton määrä yhteisössä hiljaisesti hyväksyttyä syrjintää. Sitä kokevat niin suomalaiset, ketkä ovat erilaisia, kuin sitten ulkomaalaiset tai seksuaalivähemmistöt. Kaikista typerintä näiltä junteilta on se että he eivät ymmärrä pitää turpaansa kiinni. Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa niin olisivat edes hiljaa.

Kaikkialla maailmassa on ongelmia erilaisten ihmisten keskinäisessä elämisessä. Länsimainen kulttuuri on siitä erilainen että täällä yritetään tulla toimeen. Ainakin näin olettaisin ja toivoisin. Jos et voi sietää jotain niin tulisi kuitenkin antaa toisellekin mahdollisuus elää rauhassa.

Ihmiset luulevat ilmeisesti myös vaatteiden kantajan muuttuvan vaatteidensa mukana. Minulla on tästä omakohtaisia kokemuksia.

Itsekin olen aikanani hakenut omaa juttuani ja tapaa ilmaista itseäni. Oma etsikkoaikani oli aika lyhyt mutta siinä mentiinkin sitten laidasta laitaan kovaa kyytiä. Tämä aika ajoittui ammattikouluun.

Vuonna 2002 aloitin datanomi opinnot. Olin perus pienen kylän poika. Hiljaisempi tosin. Kuuntelin musiikkia melko monipuolisesti. En vielä ollut löytänyt itselleni mitään hyvää harrastustakaan oikein. Skeittasin säännöllisesti mutta enemmän hauskanpito mielellä. Vuonna 2003 olinkin sitten täysi hoppari. Tein hiphop musiikkia hetkittäin ja diggailin isoja vaatteita. 2004 totesin että tämä tie ei anna minulle mitään. Tajusin että minun tieni ei ole ilon tie vaan sen pitää olla väkivallan ja surun tie. Rupesin hevariksi. Ostin sähkökitaran ja opettelin soittamaan. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Näiden nopeiden muutosten seurauksena hiphop-piirit ja metallipiirit sulkivat minut kaikki ulkopuolelleen. En antanut sen hirveästi häiritä koska siihen aikaan minulla oli paljon kavereita muualla. Nykyään tuo yksinäisyys nuoruus vuosina lyö sitten täydellä voimalla päähän. Ei ole ketään kelle soittaa.

Väkivallan ja surun tiellä tarkoitan sitä että soittaminen ja musiikki auttaa minua käsittelemään negatiivisia tunteita tavalla jota ei varmasti kukaan ymmärrä.

Kun riehun kotona kitaran kanssa tunnin verran niin minun ei tarvitse hakata ketään kaduilla. Lisäksi en ole toistaiseksi pistänyt itseänikään päiviltä. Olen vakaasti sitä mieltä että olisin joko vankilassa tai kuollut ilman musiikkia. Metalli on parasta mitä minulle on elämässä kohdalle tullut.

Tästä päästään sopivan aasinsillan kautta takaisin pieniin kyliin. Kuinkas monessa pienessä kylässä on avoimesti toimiva metalliskene? Aivan. Meininki on kuin norjassa 1980-luvulla kun black metallia luotiin. Maan alla saa olla ettei joudu ongelmiin junttien kanssa. Upeaa. Kyllä täältä pitää oikeesti pois päästä. Kaikkien näiden ihmisten pitäisi käydä katsomassa suurta maailmaa muutaman vuoden verran jotta tajuaisivat että on oikeasti suurempiakin ongelmia. Edes top100 listalle ei yllä nuorisokulttuurit tai vähemmistöt.

Omana tavoitteenani on aiheuttaa tällä kylällä ja firmassa jossa työskentelen mahdollisimman paljon harmaita hiuksia kaikella epänormaaliudella ja epäsovinnaisuudella. Jos eivät pysty sopeutumaan niin painukoot helvettiin.

Kylläpä vituttaakin. No tästä kun nousen niin alan riehumaan kitaran kanssa ja tunnin päästä kaikki on taas ihan ok. Ehkä.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Jokaisen yksittäisen päivän massiivinen masennus.

Katson tässä yksikseni skins sarjan ensimmäisen tuotantokauden viimeistä jaksoa.

Tavallaan tämä jakso kaikkine loppumisineen, hautajaisineen ja eroamis kuvioineen nitoo erinomaisesti kasaan menneen viikon. On ollu hyvin raskas viikko.

Koko viikon olen miettinyt kaiken menettämistä. Sitä miten joka kerta kun aloitat jotain uutta, joudut tuhoamaan kaiken vanhan. Vanhoja asioita mukanaan raahaava ei saa aikaiseksi mitään oikeasti uutta. Toisaalta tutun ja turvallisen päättäminen ahdistaa valtavasti.

Oma elämäntilanteeni ei liity millään tavalla mietteisiini. Olen onnellisesti parisuhteessa, minulla on työpaikka joka ei ole menemässä alta ihan heti. Asuntoasiat ovat kunnossa ja toimeentulo on kohtuullista. Jostain syystä tämä aihepiiri nyt vaan on ollut päässäni koko viikon. Tuskin sieltä menee pois jatkossakaan.

Yhtenä päivänä mietin että pitäisi joskus käydä ottamassa valokuvia erilaisista paikoista missä on joskus ollut hetkiä jolloin on tuntenut elävänsä. Miinuspuolena tällaisissa valokuvissakin toki on. Mikäs sen ahdistavampaa kuin katsella niitä kuvia kun tuntee olonsa todella kurjaksi. Keksin myös mikä kappale on ehkä ahdistavin ikinä. Aknestikin Suomirokkia saattaa hyvinkin olla maailman ahdistavin kappale. Sehän käytännössä kertoo juuri niistä hienoista hetkistä.

Mietin että muuttuuko ihminen jotenkin iän myötä. On omituista että vaikka teoriassa mahdollisuuksia kokea asioita on aikuis iällä parempi jo pelkästään taloudellisten asioden ja liikkuvuuden kannalta, ei moni siltikään saa samanlaisia tuntemuksia enää vanhemmalla iällä kuin joskus nuorena on saanut.

Nuorena hyvin pienet asiat olivat todella hienoja. Muistan miten joskus istuimme ystävien kanssa koko kesäyön jossain grillikatoksessa ja puhuimme kaikesta. Muistan miten hienoa oli joskus skeitata ehkä yhdellä maailman väsyneimmistä "spoteista" ja ihmisiä tuli katselemaan toimintaa. Joskus muistan että joku soitti minulle alkuyöstä ja loppujen lopuksi puhelu jatkuikin aamuun asti. Aamuyöstä katselin viltin alta auringon nousua parvekkeella ja join kuumaa teetä.

Kai se on vaan hyväksyttävä että aikuisen huolet, kyynisyys ja järjellä ajattelu kaikissa asioissa tappaa hienotkin hetket. Aikuisena joutuu aina miettimään kaikessa rahapuolta. Nuorena miehenä lähtökohta oli se että rahaa ei ollut penniäkään. Ihmisiin ei enää luota samalla tavalla kuin ennen. Ihmissuhteet rajoittuvat käytännössä työyhteisöön. Uusien ystävien luonti on hankalaa koska ei enää tapaa ihmisiä kouluissa tai harrastusten parissa. Kynnys harrastusten aloittamiseen on suuri. En halua olla muiden ihmisten arvosteltavana vapaa-aikanani. Järkevästi ajatellen missään ei ole mitään järkeä. Mitään hauskaa ei pitäisi tehdä. Tämän blogin kirjoittaminen ei ole edes hauskaa mutta ei tässäkään ole mitään järkeä. Ihmiset ketkä tätä lukevat leimaavat hulluksi. Arvostelevat perkele kirjoitusten perusteella ihmisestä sen kummempia tietämättä. Itsekin leimaan itseni hulluksi kun luen näitä. Teksteistä voi todeta että tulevaisuutta minulla ei ole.

Näin eräänä yönä yövuorossa ollessani näyn joka sopivi hyvin vaikkapa musiikkivideoon. Näky oli samalla kaunis mutta toisaalta hyvin surullinen. Olisi voinut kuvitella itsensä siihen näytelmään.

Kotkan kierroksella ajoin aallon murtajaa pitkin kohti kääntöpaikkaa. Oli lumipyry ja melkoinen tuuli mereltä päin. Näin miten pieni kettu lähti pakoon kääntöpaikan roskikselta. Kettu näkyi harmaana hahmona sankan pyryn läpi. Sinne se juoksi henkensä edestä jäätä pitkin kohti tuntematonta. Edessä pelkkää jäätä. Pakoon on vain päästävä. On edessä sitten sata kilometriä jäälakeutta, laivaväylä tai railo mihin pudota. Jäin pitkäksi aikaa miettimään tuon kyseisen tapahtuman kyseenalaista kauneutta.

Usein näin iltapäivisin on aika voimaton olo. Ei kiinnosta soittaa tai lukea. Ei katsoa sarjoja tai elokuvia. Ei viitsisi mennä nukkumaan. Ei kiinnosta kuvata, eikä lähteä lenkille. Istuminenkin tympäisee mutta sen kanssa juuri ja juuri tulee toimeen.

Esimiehen esimies kysyi taannoin palaverissä että mistä muodostuu työssä jaksaminen. Kukaan ei silloin vastannut mitään. Itse näkisin niin että töissä on ollu silloin hyvä päivä kun kotiin tullessa on energinen olo. Työpäivä on ollut aktivoiva ja mielenkiintoinen. Päivän aikana on vallinnut hyvä henki työyhteisössä. Taitaa olla niin että taas ollaan hakkaamassa päätä karjalan mäntyyn. Taidan jälleen olla väärällä alalla. Kenties muutenkin kaltaiseni ihmisen ei pitäisi turvallisuuspuolen töillä enää entisestään kyynistää itseään. Jos kaupungilla liikkuessaan huomaa katsovansa ihmisiä aina sillä silmällä että mitähän pahaa tuo tekee niin ei voi mennä putkeen. Toistan jo aiemmin mainitun, minulla ei ole tulevaisuutta.

Mihinhän päättäisi tämän avautumisen taas? Ehkäpä Sentenced sitaatti on tähän loppuun paikallaan. Kappale nimeltä Broken on yksi lempikappaleitani. Sanomakin on kuin itsestäni olisivat aikanaan kirjoittaneet. Tähän on hyvä päättää.

"This path that I've chosen's a rocky one
Long, hard and frozen it has become
Each turn that I've taken on the way
has only led me back to Hell
I am dying down growing weaker now
It could seem that I'm doing fine
but I'm broken to little pieces deep inside"

-Sentenced : Broken-