"Haen jalalle sijaa
Päälle pielusta
Mielelle tilaa
Mitä löydän sen sijaan
Jalalle kuopan
Päälle kulmikkaan kiven
Mieleen maailman painon
Saanko siis mitä tilaan"
-Mokoma : Rautaa rinnoista-
Aika hyvin kiteyttää yllä olevat värssyt nuoren tiedostavan ihmisen tunnot tänä päivänä.
Olo on aina välillä kuin Atlaksella, joka pakotettiin kannattelemaan taivaan kantta.
Iltalehti uutisoi Digi-osiossaan otsikolla "Facebook paljastaa narsistin". Jutussa on eräs kohta joka erityisesti jäi hakkaamaan tajuntaan.
"Lapset kasvavat keskittyen itsetunnon tärkeyteen, sekä siihen, miten muut heidät näkevät. Tällainen opetusmetodi on peräisin Yhdysvalloista ja siinä kyse on vain ja ainoastaan itsestä" -IL-
Tämä tapa leimaa aikaamme aika tavalla;
MINUN elämä, MINUN rahat, MINUN maa, MINUN uskonto!
Kuitenkaan vastuuta omista teoista ei tarvitse ottaa koska jatkuvasti valtiovalta holhoaa enemmän ja enemmän. Jos ei nuorta ole aivopesty ajattelemaan vain ja ainoastaan itseään niin sitten hänet on aivopesty palvelemaan uskontoa.
Tietyllä tavalla voi peilailla omaakin elämää tämän kautta. Jos joku kysyy miksi teen työkseni sitä mitä teen, on syy hyvin yksinkertaisesti se että joskus ajattelin että olisi kiva jos ihmiset arvostaisivat sitä mitä teen. Ei niinkään se että mitenkään erityisesti tuntisin olevani luotu tuohon ammattiin. Päinvastoin. Todellinen intohimo on jossain aivan muualla. Nyt kun olen huomannut että ihmiset eivät arvosta työtäni niin teen sitä puhtaasti sen takia että siitä maksetaan hyvin. Turhauttavaa ja raadollista mutta näin se taitaa mennä monella. Näin minäkin olen määritellyt itseäni sen mukaan miten muut minut näkevät. Se onkin varmasti paras tapa masentaa itsensä.
"Those Who Sacrifice Liberty For Security Deserve Neither." -Benjamin Franklin-
Lausahdus missä on hyvin vahvasti perää. Samaan aikaan kuitenkin luovutaan oikeuksista jotta saataisiin näennäistä turvallisuutta. Itsekkäistä syistä toki. Kukapa haluaisi saada turpaan? Ihmisillä elää kummallinen harha siitä että valtio ei mukamas käyttäisi hyväkseen tätä tilannetta.
Itsekkyys on tietyllä tavalla järjetöntä. Tietysti ikäpolvien nuorentuessa heiltä puuttuu tiedot esimerkiksi Neuvostoliitosta. Siitä mitä tapahtuu kun muutama itsekäs alkaa ajamaan valtavaa maata väkisin eteenpäin kohti jotain suurta utopistista ihannetta. Se johtaa yksittäisen kansalaisen oikeuksien täydelliseen menettämiseen ja hallintaan pelottelua ja valtiollista väkivaltakoneistoa käyttäen.
Historia on tämän päivän maailmaa katsellessa voimallinen väline. Monia ilmiöitä on nähty jo aiemminkin ja tietyllä tapaa näyttää siltä että maailman historia lähtee uusintakierrokselle lähivuosikymmeninä.
Kaukaasian liitto, suuri talouskriisi ja sen päätteeksi valtava sota. Maa-alueiden hallinta on taas ensiarvoisen tärkeää kun mineraalit ja öljyvarat hiipuvat. Rauhaan pakottaminen ydinaseita käyttäen johtaa väistämättömään ydinsotaan ja ihmiskunnan tuhoon. Ainoa vaihtoehto on perinteinen sota. Modernein asein se on sota joka päättää kaikki sodat.
"I know not with what weapons World War III will be fought, but World
War IV will be fought with sticks and stones."
-Albert Einstein-
Itsekkyydestä voidaan johtaa keskustelu aivan mihin tahansa nykyajan ilmiöön. Talouteen, ihmissuhteisiin, valtionhallintoon. Aivan mihin tahansa. Historiasta löytyy eräs hieno esimerkki ihmisen itsekkyydestä.
Katsoin taannoin elokuvan Aleksanteri. Tämän elokuvan päätteeksi päällimmäinen ajatus oli se, että luojan kiitos eläimiä ei enää käytetä ihmisten välineinä sodankäynnissä. Voin vain kuvitella miten paljon tuskaa ja kuolemaa ihminen on aikojen saatossa aiheuttanut hevosille ja elefanteille, koirille ja muille eläimille. Hevoset ovat ottaneet nuolia ja keihäitä vastaan siinä missä sotilas sen selässäkin.
Kuitenkin ennen on ollut eräs asia huomattavasti paremmin. Jos sotaan on lähdetty niin sitä ei ole voinut sotia etänä. Minkälaista kunniaa on sodassa, jossa sotilas menee aamulla töihin konttiin jonnekin monen tuhannen kilometrin päähän kohdealueesta ja ottaa joystickin käteen ja alkaa tappamaan siviileitä?
Aiemmin kun miehet ovat taistelleet miekoin, kirvein ja keihäin, on sodassa jokainen ollut kuoleman vaarassa. Huono onni on voinut viedä hengen huonon koulutuksen ohella. Sota on ollut hyvin kammottavaa mutta toisaalta siihen ei ole ollut syytä ryhtyä kevein perustein juuri samoista syistä. Jos tänä päivänä pystytään käymään sotaa lähettämättä kohteeseen sotilaita ollenkaan niin miksi ei käytäisi sotaa?
Sotaa on käytävä jo siitä itsekkäästä syystä että aseteollisuus pyörii. Suurvaltojen yksi suurimpia tulonlähteitä on aseteollisuus.
En tiedä oliko tässä kirjoituksessa nyt mitään järkeä. Vuosiloman vietto sumentaa ajattelua sopivasti. On aikaa miettiä liian paljon liian laajalta skaalalta. Jos olisi moderni nuori ja olisi menossa koko ajan niin ei olisi maailman painoa harteilla. Nyt sen murskaava massa painaa katseen maahan ja vetää mielen synkäksi.
Joutsenia lensi äsken korkealta ohitse. Kevät sentään tulee. Toivottavasti se tuo tullessaan myös jotain mikä keventää tätä taakkaa edes hetkeksi. Itsekäs ajatus. Siihen kaikki sorrumme joskus.
Jos maalailisi loppuun jonkun miellyttävän maiseman siitä mitä voisi tehdä tällaisena aamuna:
Raikas keväinen tuulenvire puhaltaa minut hereille avoimesta ikkunasta. Koko yön oli viitisentoista astetta lämmintä ja näin ollen nukuin tavanomaista paremmin, kun ikkunaa pystyi pitämään auki. Oli miellyttävää nukkua viileässä ja herätä lintujen lauluun ja raikkaaseen tuuleen.
Ajan parran ja sovittelen päälleni tummat housut ja kauluspaidan. Puvun takin otan mukaani. Pieni etelä-Ranskalainen kylä heräilee hiljalleen päivän toimiin. Töihin menijät ovat menneet jo menojaan. Minulla ei ole kiire. Solmion jätän vähän löysälle. Olenhan lomalla. Lähitunteina aion nauttia katukahvilan tunnelmasta ja lukea lehtiä auringon lämmittäessä väsyneitä luitani. Kahvin kanssa otan kenties pienen konjakin. Sitten odottelenkin lounasaikaa...
