Onko pakko jos ei halua?

Välillä kokeilen kirjoitella ihan suomen kielellä.

Miten vähän voi työnteko ihmistä kiinnostaa? Voin kertoa että erittäin vähän.

Tänään on erityisen vaikea päivä olla töissä. Kiinnostus on aivan jossain toisaalla. Muuttohommat pyörii mielessä. Haluais uutta kitaraa ja bändiä. Paljon kaikenlaista. Työt vaan ei kiinnosta pätkääkään.

Viime aikoina on vieläpä vituttanut armottomasti tulla töihin. Tuntee melkeinpä uupuvansa kun vituttaa niin paljon. Kaipa se ajan kanssa laantuu. Viime vuosi tuli vietettyä kursseja kiertäen ja se oli kyllä mukavaa. Kotoa joutui olemaan aika paljon pois mutta kotiasioiden ollessa kunnossa ei sekään tuntunut niin pahalta kuin olisi voinut. Tapasin paljon nuoria saman alan ihmisiä ja aika ajoin oli jopa ihan hauskaa. Nyt sitten paluu arkeen ja vanhojen ukkojen keskuuteen ei tunnu hirveän kivalta.

Tekisi valtavasti mieli uutta kitaraa. Jotain sellaista mitä ei muilla ole. GCB muistaakseni oli firman nimi joka rakensi Matt Skiballe signaturekitaran takavuosina. Siinä oli vahvasti punkrock henkeä. Musta runko, punainen pleksi ja kromipintainen Dimarzio PAF tallassa. Yksi volume. Jotain tuon tapaista haluaisin itsekin.

Ruokankaan sivuilla on valitettavasti mahdollista suunnitella oma unelma keppi perusmallin ympärille ja katsoa siitä hinta arvio.

http://www.ruokangas.com/wp/?opt=04b10-1-10010200-101000004-1-1020000-100-1-100-1000301010000020000

Tuossa linkki luomukseeni.3470e on hinta arvio. Jos olisi rahaa niin tilaisin välittömästi. Olen myös ikävöinyt pois vaihtamaani Gibson Les Paul Customia. Kyllä sitä ihminen hetken mielijohteesta tekee ihmeellisiä asioita.

Menee uhkaavasti kitaroista jauhamiseksi tämä kirjoitus. Eipä oikeastaan muuta isompaa kiinnostusta kyllä olekaan kuin kitarat. Ja soittaminen tietysti. Vielä kun jonain päivänä saisi soittaa raikasta punkkia pop maustein.

Paramore on kolahtanut muuten kovaa jostain syystä. Mikä on vähintäänkin outoa. Biiseissä on hyviä koukkuja vaikka aika perushuttua muuten ovatkin. Niitä olen opetellut soittelemaan. Kerrankin jopa tuli kiinnitettyä huomiota vähän saundi asioihinkin. Panin merkille että Gibsonin mahonkirunko ei ole paras mahdollinen bändin biiseihin. Soittelen siis Paramoret stratocasterilla niinkuin tekee em. bändin kitaristitkin. Joskus ovat tosin ilmeisesti Les Pauliakin käyttäneet.

Pari kitaraa kun saisin niin en ostaisi enää lisää. Tai ainakaan mitään kalliimpia.

Gibson Les Paul '57 V.O.S. goldtop. Varmasti mahtava kitara. Matt Skiba soittelee vastaavalla vehkeellä. Tyylikäs ja perinteinen kitara.

Ruokangas custom tuossa ylempänä. Olisi kyllä juuri mun tyylinen punkrock kitara. Sopivassa suhteessa perinteitä ja sellaista yksinkertaisuutta ja punkkia. Less is more meininkiä mutta kuitenkin todella kaunis kitara.

Gibson Les Paul Custom. Niin paljon harmittaa että vaihdoin customini pois että pakko sellainen on joskus saada takaisin. Jos jostain saisi vanhan Silver Burstin niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Niissä on joku maaliongelma jonka takia ne vihertyvät ikääntyessään. Tästä johtuen niistä on tullut melko arvokkaita ja harvinaisia. Tällainenkin löytyy Skibalta.

Fender Telecaster custom '74? olikohan se '74? No kuitenkin. Tele kahdella wide range humbuckerilla. Jos saisi jostain aidon ja alkuperäisen kitaran niin olisihan se hienoa. Kyllä tosin kuulemma ovat reissue meksikolaisetkin hyviä vehkeitä.

Vahvistin puolella ei oikeastaan ole mitään mitä tarvitsisin tai haluaisin tällä hetkellä. Ehkä Orangen kaapit voisi hoitaa jossain vaiheessa. Mesan wanha quad preamp on mahtava vahvistin antaen kaikki saundit mitä tarvitsen. Siitä irtoaa pikkurosot, kauniit cleanit ja pirulliset metallimurinat. Täydellinen omaan käyttöön. Vielä kun saisi jostain toimivan jalkakytkimen.

Kuten huomaatte tämä alkaa samantien lähtemään lapasesta ja taipumaan vahvasti kitarahommien puolelle. Voisi oikeastaan seuraavassa postauksessa muistella vähän vanhoja kitaroita ja minkä takia ne tuli ostettua ja minkä takia myytyä tai vaihdettua. Kitaroita on käsien kautta kulkenut melko paljon siihen nähden että vasta parina viime vuonna on ollut rahaa puuhastella niiden parissa.

Palataanpa siihen asiaan vaikkapa huomenna. Jos vain ehdin/jaksan kirjoittaa.