Kitarat kautta aikain.

Aika hurjaa. Kerrankin jaksan kirjoittaa jotain ihan näin jopa peräkkäisinä päivinä. Nyt voisi oikeastaan kaivaa listan esiin noista kepakoista mitä on ollut ja mitä on edelleen olemassa.

Tässä ensimmäisessä jutussa listaan ensiksi kamat mitä on ollut ja suurin piirtein aikoja milloin on vehkeet talossa vierailleet. Tämän jälkeen esittelen ensimmäisen kitarani ja minkälaisia muutoksia se on vuosien varrella kokenut.

Tavarat
Seuraavat vermeet ovat käyneet kylässä ja harvat ovat jääneet pidemmäksi aikaa:
Yamaha ERG-121 (2004)
Ibanez RG321MH (2005)
Epiphone stratoc. (2006)
Jackson JS30 RR (2007)
Jackson DK-7 COW (2008)
Jackson WRXT Warrior (2008)
Esp LTD SC-607B (2008)
Fender Telecaster (2008)
Ibanez XPT707FX (2008)
Tokai LS-75 (2009)
Gibson SG Gothic (2009)
Ibanez UV-777BK (2009)
Ibanez RG3120TW (2009)
Gibson Les Paul Custom (2009)
ESP STEF-7 (2010)
Fender Stratocaster (2010)

Paljon hyviä kitaroita ja vielä enemmän mukavia ja kuumottavia pakettiseurannan katseluita iltaisin että missä se kitara oikein on tulossa. Montaa noista kitaroista on ikäväkin. Siihen palataan sitten kunkin kitaran kohdalla erikseen kun esittelyn aika tulee.

Taustajuttua
Koska olen aina itse maksanut harrastustoimintani, sain ensimmäisen sähkökitaran melko myöhäisessä vaiheessa. Listani mukaan sain sähkökitaran ostettua 2004. Tarkempaa tietoa ei taida olla tähän hätään. Tästä alkoi aktiivisempi soittelu. Aikaisemminkin soittelin kyllä isäni vanhalla akustisella kitaralla mutta eihän se nyt tietenkään samalla tavalla vanginnut kuin sähkis.

Kuten ylläolevasta listasta näkyy, voi pienelläkin palkalla ostaa hyviä kitaroita. Olin 2007 - 2009 töissä vartiointialalla jossa palkat eivät päätä huimaa. Järkevällä elämisellä noin muuten sain kuitenkin hyvin laiteltua rahaa kitarahommiin. Ihme homma että nykyisessä työpaikassa on palkka monta kertaa parempi ja silti ei ole rahaa ostaa yhtään mitään koskaan. Masentavaa. Minulle harva asia tuottaa niin suurta mielihyvää ja iloa kuin se että saan ottaa uuden kitarani laukusta esiin ja tutkiskella sitä ja kokeilla sen ominaisuuksia. Nyt kuitenkin ensimmäiseen esittelyyn. Kyseessä siis ensimmäinen sähkökitarani.

Aloittelupaketti

ERG-121 "Erggi" vuonna 2008?

Ensimmäinen sähkökitarani oli Yamaha ERG-121. Rungosta ei ole mitään hajua mutta ainakin mikrofonit ovat näin jälkeenpäin kuunnellen todella surkeat. Yleensäkin hardwaren taso oli ja on edelleen melko synkkää. Kitaran mukana tuli pieni Yamahan vahvistin jolla sitten ensivaiheessa soittelin. Säröä ei tietenkään nuoren metallimiehen mielestä saanut tarpeeksi tästä laatikosta irti. Myöhemmin löytyi kirpputorilta joku vanha, muistaakseni Vantage merkkinen, vahvistin jonka yhdistämällä Yamahaan sain riittävästi runtua irti laitteista. Tällaisella setillä soittelin aina vuoden 2005 loppuun asti.  Jossain vaiheessa kitara sai kanteensa Turbonegro tarran joka on siinä kivasti kuluneena vieläkin.

Ibanezin hankinnan myötä 2005 lopulla jäi "Erggi" hieman tarpeettomaksi. En kuitenkaan sitä hävittänyt minnekään. Se makoili nurkissa varusmiespalvelukseni ajan 2006 tammikuusta 2007 tammikuuhun ja sen jälkeen muutti mukanani Helsinkiin. Sielläkään en vielä kitaraan sen suuremmin koskenut. Olihan minulla nyt ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuus ostella muita kitaroita.

Vuonna 2009 kun muutin Helsingistä seuraavaan kylään, sai Erggi lähteä jälleen mukaan. Vielä noin vuoden ajan kitara sai olla niine hyvineen.

Muistaakseni 2010 kesällä viimeinkin kaivoin vanhan kunnon sotavasaran esiin vaatehuoneen nurkasta. Maalasin headstockin automaalilla punaiseksi ja tein punaiset inlayt samaisella automaalilla. Toisin sanoen maalarin teippiä muihin väleihin ja muutamaan väliin punaista maalia koko otelaudan leveydeltä. Lisäksi mikkien kehykset saivat punaisen värin pintaansa. Tallan blokkasin tunkemalla tyhjän teippirullan tallan ja rungon väliin.

Otin kitarasta alkuperäisen huonon elektroniikan pois ja laitoin tilalle Seymour Duncan Invader mikrofonin ja volumepotikan. Potikka oli tyyppiä pull jolloin sain puolitettua mikrofonin. Ei kyllähään noin kuuman mikrofonin kanssa vaikuttanut sointiin juuri mitenkään.

Tällä päivämäärällä otettu kuva Ergistä.

Näin sain rakenneltua itselleni punk-kitaran. Ergillä tuli soiteltua aika ajoin hyvinkin paljon. Samalla kun Les Paul Custom odotteli vuoroaan vieressä.

Näin ajan tuomalla tietämyksellä voisin todeta että kitarassa on kohtalaisen hyvät puut. Invader toi tullessaan todella hullun sustainin ja punkrockiin sopivan väkivaltaisen ja tiukan, keskiääni voittoisen, saundin.


Tällä hetkellä kitara pötköttää vaatehuoneessa jälleen kerran. Kitaran nauhat alkavat olemaan uusimista vailla ja köyhällä miehellä ei ole varaa ostaa mikrofoneja lisää joten Erggi sai luovuttaa Invaderin Ibaneziin. Luulenpa että harjoitusmielessä jossain vaiheessa vaihdan nauhat Erggiin ja sen jälkeen herätän sen taas eloon.

Mainittakoon vielä että valtaosa kappaleista mitä aikanaan itse sain aikaiseksi äänitellä kotona, on soiteltu tällä kitaralla. Nyt on pitkän aikaa ollut todella paha "writers block", enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Toivottavasti saisi orkesteria kasaan josko se avaisi taas luovuuden padot.

Seuraavaksi esittelyvuorossa onkin toinen pitkäaikainen matkakumppani, Ibanez RG321MH. Siitä pitäisi olla enemmän kerrottavaakin koska se on ollut monessa mukana ja käynyt läpi muutaman muodon muutoksenkin.

Tästä blogista ei taida saada kukaan irti mitään järkevää mutta eipä sillä väliä. Mukava kirjoitella ja muistella mitä näiden kepakoiden kanssa on tullut touhuttua.

Kiitos ja anteeksi.