Aistien juhlaa..

Ihminen on onnekas kun on saanut kaikki aistit joita hänellä on. Kun kaikista aisteista tehdään tasaisen vahvat, ovat ne väistämättä muita lajeja jäljessä. Emme koskaan pysty haistamaan yhtä hyvin kuin koira emmekä näkemään haukan lailla. Meillä on kuitenkin paljon enemmän aisteja käytössä kuin keskiverto eläimellä. Tämä myös vaikeuttaa elämää toisaalta. Emme voi kehittyneen makuaistimme takia niin hyvin syödä esimerkiksi mätää lihaa. Koira pystyy siihen koska se ei maista yhtä voimakkaasti.

Syy siihen miksi lähdin kirjoittamaan aisteista kumpusi eilen illalla kun join teetä.

Ihmisellä on merkillinen yhteys aistien ja muistikuvien välillä. Teen tuoksu toi mielikuvia menneestä. Kuvia hetkistä jolloin olen tuntenut saman tuoksun. Samoin kuin monelle tulee mieleen kuvia joistain hyvistä hetkistä kun kuulevat tietyn biisin.

Itse kuuntelen Deathstarsia juuri nyt. Mieleen tulvii kuvia keikasta. Siellä oli todella hienoa ja nämä muistijäljet täyttävät mielen. Jos keskittyisi oikein voisi varmasti tuntea saman tunnetilan mikä oli tuolloin keikalla.

Asiat jotka ovat vailla mitään selkeästi aistittavaa ärsykettä, tuoksua, jotain kaunista visuaalisuutta, tiettyä ääntä, makua tai tuntemusta unohtuvat helposti. Uskon että juuri tästä syystä koulussa opitut asiat unohtuvat ainakin itseltäni helposti. Kliinisessä, neuvostovaikutteisessa betonihuoneessa ei ole mitään mitä aistisi. Koulumuistoja ei näin ollen juuri ole kuin oppitunneilta joilla oli jotain aistiärsykkeitä jotka jollain tasolla herättivät.

Ala-asteella opettaja soitti viulua. Ei se oppiseen sinällään liittynyt mutta se on jääny mieleen. Ylä-asteella eräs kielten opettaja tuoksui aina voimakkaasti hajuvedeltä. Jälleen se on jäänyt mieleen koska tilanteessa oli selkeä aistiärsyke.

Aikaisemmin elämässäni tein itselleni lävistyksiä. Ne tilanteet joissa en ollut humalassa ovat jääneet mieleen koska en ole lamaannuttanut aistejani kemikaaleilla ja kipu kulkee hermoradoilla ja lataa lisää endorfiinia kehoon jotta kipu ei lamauta.

Useat parhaista ja toisaalta kipeimmistä muistoistani liittyvät metsään ja suomalaiseen yöhön. Suomen yöt ovat upeita niin kesäisin kuin talvisinkin. Tietyt tunteet ja tuoksut ovat läsnä. Hämärä luo väsyneelle harhoja ja mielikuvitus pääsee leikkimään pimeydellä. Metsä on aina ollut piilopaikka kun on ahdistanut ja paikka jossa moni kaunis asia on alkanut ja loppunut. Kesäisen metsän tuoksu ja yölintujen äänet sekä pieni hämärä tuovat mieleen useasti yöt jolloin kävin istumassa kallion reunalla miettien elämän tarkoitusta. Samoin yön tuoksu tuo mieleen nuoruuden tapaamiset leikkikentällä. Talviyöt tuovat pimeydessään mieleen miten nuorena kävelin yöllä bussilta pois. Tuohon mielikuvaan liittyy myös kappale joka tulee mieleen. Orgyn Fiction (Dreams in digital). Musiikilla on aina ollut tärkeä osa elämässäni ja se on osaltaan auttanut käsittelemään asioita kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut.

Toissapäivänä kaivoin pitkästä aikaa esiin Slipknotin Iowa levyn. Pelkästään levyn näkeminen tai sen biisien kuuleminen tuo mieleen sen tuoksun mikä levyn kansista lähti aikoinaan. Tämä levy on ollut joskus minulle ehkä tärkein levy ja on edelleenkin hyvin tärkeä levy joka kertoo tarinaa siitä miten minusta on tullut tällainen kuin olen.

Näin kaikki aistit tuovat joka päivä jotain mieleen kun vaan antaa niiden tuoda. Sekä kipeitä että miellyttäviä muistoja ja tunteita. Tarinoita siitä miten olemme kehittyneet näiksi hahmoiksi joina odotamme kuolemaa hiljalleen tuhoutuvassa maailmassa.