Ihminen, versio 2.0

Jo monta päivää on mielessäni pyörinyt tietty aihepiiri josta kirjoittaa.

Jouduin olosuhteiden pakosta tekemisiin kovan linjan kristittyjen kanssa viikonvaihteessa.

Kylässä oli lähetysjuhlat.

Huomioita juhlista;

Vanhat uskovaiset ihmiset uskovat, että heidän elämäntyönsä kirkon parissa oikeuttaa heidät olemaan ylimielisiä ja käyttäytymään miten sattuu. Minulla on uutisia. Olet sitten vanha tai nuori niin ansaitset arvostuksesi joka ikisenä päivänä uudelleen. Voit myös menettää sen hetkessä. Jos kirkon piirissä ihmiset muuttuvat vanhemmiten tuollaisiksi, olen iloinen että nostin kytkintä tuosta organisaatiosta jo aikoja sitten.

Uskovaiset keski-ikäiset miehet ovat aivan samanlaisia apinoita kuin miehet yleensäkin. Seuraavassa kuvaus jäätävästä tapahtumasta. Jonkinlainen kristittyjen moottoripyöräkerho, liivijengi voitteko kuvitella, esitteli pyöriään ulkosalla. Vanhempi mies tuli siihen kysymään mitä kaikkea paikalla oikein on ohjelmassa. Paikalla oli myös nuori nainen joka poseerasi pyörien kanssa jotta ihmiset saivat valokuvata kauniin naisen ja moottoripyöriä. Yksi liivimiehistä avasi sitten keskustelun seuraavalla tavalla: "Meillä on tässä näitä pyöriä näytillä ja sitten on tuossa tuota rekvisiittaa heh heh.." ja osoitti tyttöä joka poseerasi pyörien kanssa.

Edelleen, jos kirkon piirissä miehet näkevät kauniin nuoren naisen rekvisiittana ja vielä kehtaavat sanoa sen ääneen, olen iloinen etten ole missään tekemisissä näiden ihmisten kanssa.

Tämän lisäksi edellä mainittujen henkilöiden liikennekäyttäytymisessä on hieman toivomisen varaa. Ei hätää. Herra varmasti armahtaa vaikka mitä tekisi.

Hienoa tapahtumassa oli se että toisin kuin maallisemmissa tapahtumissa, ihmiset osallistuivat järjestettyihin tapahtumiin ja olivat kiinnostuneita jos eivät aidosti niin ainakin kohteliaisuuttaan näytteille laitetuista asioista ja tarjolla olevasta ohjelmasta. Maallisemmissa tapahtumissa pääosa ihmisistä vetää kännit eikä heitä kiinnosta minkä takia paikalla edes ollaan.

Hartaita uskovaisia tuntuu olevan karkeasti kolmea sorttia. Niitä jotka pelkäävät jonkinlaista rangaistusta jumalalta ja pelkäävät näin elää. Niitä jotka elävät kuten muutkin ihmiset suomessa mutta kuuluvat kirkkoon kun nyt kaikki muutkin kuuluvat ja niitä jotka käyttäytyvät miten sattuu ja luottavat siihen että saavat anteeksi.

Tämä tapahtuma herätti pohtimaan yleisellä tasolla länsimaista sivistystä. Aloitetaan pohdinta wikipedian määritelmällä

"Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Tässä mielessä puhutaan opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä, humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai akateemisesta sivistyksestä, sekä toisaalta ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä ja kypsyydestä. Jälkimmäiseen saatetaan viitata ”sydämen sivistyksenä” tai viisautena. Sivistyksen sisällöstä on erilaisia käsityksiä. Sana sivistys voi tarkoittaa myös korkeakulttuuria, sivilisaatiota. Se tulee latinankielen sanasta civilis, joka on adjektiivimuoto sanasta civis. Civilis tarkoittaa kansalaista tai kaupunkilaista, joka elää kaupunkinsa sääntöjen mukaan." -http://fi.wikipedia.org/wiki/Sivistys

Sivistyneenä ihmisenä voidaan siis yleistetysti pitää ihmistä, joka elää yhteiskuntansa moraalisten ja maallisten lakien ja sääntöjen mukaisesti. Missä kohtaa on menty vikaan kun näyttää siltä että monelle ihmiselle on epäselvää missä on oikean ja väärän rajapinta? Minäpä kerron.

Kun on ruvettu saarnaamaan yksilöllisyydestä.

Yksilöllisyyden saarnaaminen keskittyy usein kokemukseni mukaan yksilön oikeuksiin. Omassa lapsuudessani kerrottiin ensimmäiseksi että sinun on käytävä koulua, siellä on pärjättävä ja annettuja käskyjä ja määräyksiä on noudatettava. Sen sijaan että oltaisiin tultu voivottelemaan miten toisella on vaikeaa, ryhdyttiin jämäkästi toimenpiteisiin jos hommat eivät luonnistuneet toivotulla tavalla.

Yksilön oikeudet, muut kuin oikeus elämään, terveyteen ja fyysiseen koskemattomuuteen, on ansaittava. Luottamusta ei pidä antaa yksilölle joka ei osoita sen ansaitsevansa. Joskus tuntuu että jopa noista kolmesta perusoikeudestakin olisi syytä keskustella uudemman kerran. Opettajan ja lastenhoitajan työssä on välillä tilanteita joissa tilanteeseen sopivat voimakeinot olisivat enemmän kuin paikallaan.

Samaan aikaan kun yksilöllisyyttä saarnataan villisti, pidetään lapsia ja nuoria naftaliinissa. Tänään näin nuoren äidin torilla kahvilla lapsensa kanssa. Lapsen lelu tippui maahan. Moni nuori äiti olisi ottanut lelun itselleen. Onhan se likainen kun se on ollut maassakin ja kaikkea. Tämä antoi sen takaisin lapselle. Lapsi tietenkin laittoi sen suuhun saman tien. Kuinkas muutenkaan.

Miten voi lapsi oppia mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä jos jokainen asia kielletään? Lause on tavallaan ristiriidassa aiemman kanssa jossa vaadin tiukkaa linjaa joka pikku hiljaa lievenee sitä mukaa kun luottamusta ansaitaan. Tarkoitan tällä kuitenkin sitä, että kun lapsi jättää sormensa laatikon väliin tai tippuu ojassa leikkiessään jäästä läpi ja saa saappaat täyteen kylmää vettä, hän oppii ettei kylmä vesi tunnu kivalta, sormiin sattuu kun laatikko menee kiinni niiden ollessa välissä ja ennenkaikkea miten tulee toimia kun näin tapahtuu.

Viimeinen asia mitä tämä yhteiskunta kaipaa on reppanoita jotka tietävät että heillä on oikeus, mutta he eivät osaa pitää huolta itsestään. Ei sellaisilla ihmisillä ole mitään oikeuksia. Heille pitää määrätä holhooja. Lapsen ja nuoren pitää oppia jos ei vanhempiensa varoituksista niin sitten itse kokemalla kantapään kautta.


Muistuu mieleen tilanne jossa eräässä talossa pieni lapsi tutkiskeli laatikoita. Häntä oli kielletty useita kertoja menemästä laatikoille mutta tietenkin pieni ihminen meni jälleen kerran tutkimaan. Vähän ajan päästä kuuluikin jo itkua. Lapsi oli kurkistanut laatikkoon ja painoi nyt kantta kiinni siten, että toisen käden sormet olivat välissä. Äiti meni auttamaan lasta ja sanoi tiukasti "äitihän sanoi ettei sinne saa mennä". Eipä mennyt lapsi enää laatikolle.


Tällainen virheistä oppiminen ja syy-seuraus suhteiden ymmärtäminen tekee ihmisestä menestyksekkään elämässään. En tarkoita että rikkauksia ja parisuhteita tulee oikealta ja vasemmalta vaan sitä että selviät hengissä ja vähillä vahingoilla. Osaat ennakoida ja toimia erilaisissa tilanteissa. Tiedät mitä osaat ja vielä tärkeämpää, tiedät mitä et osaa ja mitä et tiedä.

Sen sijaan että typerää minäminä-tyyppistä yksilöllisyyttä saarnataan ihmisille, tulisi aina sitoa yksilö osaksi yhteisöä. Yksilö osana yhteisöä. Toisen ihmisen huomioon ottaminen toisena yksilönä. Harvemmin kuitenkaan on tilannetta jossa kukaan meistä tulee toimeen ilman toisen ihmisen osaamista tai työpanosta. Joku yksilö myy meille kaupassa ruokaa. Toinen hakee roskat pois. Joku yksilö on poliisi joka yrittää parhaansa mukaan pitää rikolliset, yhteisöön sopimattomat yksilöt, poissa yhteiskunnasta jotta niillä ketkä täällä osaavat olla voivat olla rauhassa.

Tämän kaiken ihmisten välisen olemisen alle hautautuu valitettavasti yksi erittäin tärkeä asia. Maapallo ja kaikki se elämän rikkaus jota täällä on. En ole mikään puunhalaaja mutta arvostan valtavasti kaikkea luonnossa olevaa. Hyttyset ottavat päähän mutta ne ovat olleet täällä ennen minua. Ei minun pitäisi mennä suolle missä ne elävät. Niiden maillahan silloin liikun. Yritän välttää turhaa saastuttamista ja kierrättää mahdollisuuksien mukaisesti. Autan aina eläimiä kun siihen on mahdollisuus. Metsästän mutta vain sen mitä tarvitsen kulloinkin. Kalastan samalla periaatteella. Jokaisena päivänä voin löytää jotain uutta ja mielenkiintoista kun kuljen ja katselen ympärilleni.

Tuomitsen jyrkästi eläimien turhanpäiväisen satuttamisen. Ihminen on lajeista mahtavimpana vastuussa kaikista muista. Viime aikoina lehdissä olleet jutut eläinten kiduttamisesta saavat veren kiehumaan pahan kerran. Ihmiset jotka noin tekevät ansaitsevat kyydin vankimielisairaalaan. Kaikki ei ole kunnossa jos sytytät siilin palamaan ja katselet kun se kärsii.

Tällaiset häiriintyneet ihmiset tulisi välittömästi laittaa lukkojen taakse. Kenties terapian avulla heistä tulee vielä ihmisiä. Osasta ei tule koskaan. Tälle kyyditykselle on vieläpä hyvät perusteet. Valtaosa sarjamurhaajista on aloittanut eläinten silpomisella ja kiduttamisella. Näin ollen kun ilmenee eläimiin kohdistuvaa raakaa väkivaltaa, on siihen syytä puuttua välittömästi koska jatkossa kohteena voi olla ihminen.

Koko johtoajatus on oikeastaan seuraavanlainen. Tämä lause on jostain sotilastekstistä tai vastaavasta. En muista mistä. Se kuitenkin mielestäni pätee näinä aikoina erittäin hyvin.

"Jokaisen on ansaittava paikkansa tässä joukossa jokaisena päivänä uudelleen."

Se on todella hyvin sanottu. Lause ei tarkoita ihmetekoja vaan sitä että teet osasi ja arvostat muita ihmisiä jotka tekevät osansa. Arvosta maapalloa joka on ainoa koti joka sinulla on. Elät sivistyneesti. Noudatat sääntöjä. Älä kuitenkaan laita päätäsi pusikkoon tai muuten valtiovalta vie vapautesi kokonaan. Luota niihin jotka sen ansaitsevat ja yritä itse olla luottamuksen arvoinen.

Tämän länsimaisen yhteiskunnan rappion aikana ainoastaan näin voidaan luoda ihminen 2.0. Ihminen joka arvostaa toista ihmistä ja ympäristöään eikä tuhoa niitä itsekkäästi kunnes lopulta on liian myöhäistä