Ajatus.

Olosuhteiden pakottamana ajoin äsken pitkin maakuntaa. Oli tosi hiljaista.

Yhdessä kohtaa menee tie siten, että molemmin puolin jää kaisloittuneet merenlahdet. Jää oli jo sulanut hieman, ja siinä sulassa, keskellä pimeyttä, oli kaksi joutsenta. Kauempana oli vielä yksi. Tästä vähän eteenpäin kaksi jänistä juoksenteli pitkin lumikenttää.

Tästä aloin miettimään seuraavanlaista asiaa. Kun tälläisiä asioita on mahdollista nähdä, niin miksi ihminen vieraantuu ympäristöstään?

Väkisinkin mielessä kehittyi taas monimutkainen verkko salaliittoja ja kavaluutta. Entä jos meidät ajetaan tahallaan niin tiukoille nykyaikaisessa yhteiskunnassa, että emme jaksa enää huomioida tai innostua luonnon kauneudesta? Kun emme enää välitä tai jaksa, saavat yhtiöt rauhassa takoa rahaa maailman loppuun asti.

Kuinka monella nyt ylipäänsä on tänäpäivänä aikaa kuljeskella öisin katselemassa mitä yössä tapahtuu? Nekin kellä aikaa on, ovat niin ahdistuneita että sekoittavat ensin päänsä jollain substanssilla. Substanssit voivat toki tuoda ihmistä lähemmäs luontoa, mutta ensin se pitäisi huomioida.

Minusta tuntui oikein pahalta kun en voinut jäädä seurailemaan joutsenia. Minulla ei ollut edes kameraa mukanani. Ensi yönä otan kameran mukaan. Toivottavasti joutsenet ovat silloin vielä samoilla seuduilla.

Välillä tuntuu että pitäisi neljän vuoden työn teon jälkeen olla kaksi vuotta tekemättä mitään että löytäisi taas itsensä ja sen mitä oikeasti on ja mitä oikeasti haluaa.

Pitänee jatkaa puuhastelua..