Maanantai.

Tänään on jäätävän harmaa päivä. Se luo juuri oikean tunnetilan kirjoittaa taas tätä jumalien hylkäämää blogia jota kukaan ei lue.

Näyttäisi siltä, että suomalainen sotilas tunkee nenänsä muiden asioihin jälleen kerran. Libyaan on lähtiöitä kuin sieniä sateella. Perusteluiksi kerrotaan jotain kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä. Toisaalta taas joukot haluavat lähteä testaamaan koulutustaan kuoleman kentille, jotka eivät millään tavalla liity oman maan puolustamiseen.

Kaipaan aikaa jolloin Suomi oli selkeästi puolueeton. Kaipaan aikaa jolloin Suomalaiset halusivat elää rauhassa omassa maassaan ja tarpeen vaatiessa puolustaa sitä.

Joskus joku sanoi hyvin kun keskustelimme suomalaisesta sotilaskoulutuksesta: "Ei näitä miehiä kouluteta sotaa varten. Näitä koulutetaan ettei sotaa koskaan tulisi."

Eiköhän riitä tästä aiheesta. Voisin helposti vaahdota pidempäänkin mutta minulla on jotain muutakin mielessä. Itseasiassa oli jo eilen, mutta en jaksanut kirjoittaa. Kyseessä on ihmismielen luoma paradoksi, joka koskettaa tavalla tai toisella meistä jokaista.

Kun saat kaiken mistä haaveilet, se ei riitäkkään.

Eikö kuulostakin tutulta? On hämmentävää että periaatteessa kaikkien asioiden pitäisi olla ihan ok, mutta silti aina on jotain jonka takia olla vihainen tai surullinen. Mistä lienee johtuu? Ehkä se on tieto paremmasta. Ehkä vain geenivirhe ihmisen aivoissa joka tekee meistä idiootteja. Taivaiden tavoittelulla voi näppärästi sitten tuhota kaiken sen mitä jo on olemassa.

Mutta sitten taas toisaalta. Onko olemassa oikeasti parempaa? Kun elämähän on pohjimmiltaan aistimista. Kukaan meistä ei voi rakentaa omaa maailmaa muualle kuin oman päänsä sisälle. Ei välttämättä sinnekään jos kaikki ei ole kunnossa. Mitä enemmän mietin kaikkea tätä sitä enemmän uskon siihen että hyvinvointi ja muut ihmisen keksimät sanat, talous, valtio, ihmisoikeus ja niin edelleen ovat kaikki harhaa. Ihan niinkuin kaikki muukin ympärillämme. Pelkkää aistiharhaa. Valitettavasti nämä kaikki asiat vaikuttavat kokemukseemme maailmasta. Useimmiten vieden kokemustamme huononpaan suuntaan.

Eilen kysyin vanhalta ystävältäni netissä, miten hän kokee musiikkia. Vastaukseksi sain jotain tyyliin, "öö, mitähän sie oot napsinu?"

Itsekin mietin millä tavoin itse koen musiikkia. Vai annanko itseni kokea sitä täysillä. Uskon, että useimmat meistä kokevat musiikkia osana jotain toista kokemusta. Esimerkiksi pelatessa moni kuuntelee musiikkia. Musiikki voi olla vaikuttamatta tai se voi vaikuttaa pelikokemukseen. Klassisin esimerkki musiikin liittymisestä toiseen kokemukseen on varmaankin musiikin kuunteleminen työpaikalla. Toimistoissa hyvin usein soi radio taustalla.

Afrikassa on heimo joka tanssii itsensä transsiin. Itsesuggestio on huima asia. Transsin saavuttaminen ilman mitään tajuntaan vaikuttavia aineita on hurja esimerkki aivojemme todellisesta voimasta. Mietin miksi länsimaalainen ihminen ei voisi oppia saamaan esimerkiksi jonkinlaisen ajan ja paikan transformaation aikaiseksi oikeaa musiikkia oikeassa mielentilassa kuunnellen.

Itse olen kokeillut erilaisia äänitteitä johonkin tämän suuntaiseen käyttöön viime aikoina. Eräs Amazonin sademetsän äänistä koostuva nauha on osoittautunut varsin tehokkaaksi.

Häiriöttömässä ympäristössä on mahdollista saada olotila jossa tuntuu että keho sulautuu patjaan tai muuhun alustaan. Täydellinen rentouden tunne. Tämä vaatii mielen kontrollointia. Mieli pitää osata tyhjentää ja pitää tyhjänä. Heti kun keskittyy liikaa ihan mihin tahansa; omaan olotilaansa, musiikkiin, ympäristöön tai mihin tahansa muuhun, olotila katoaa.

Itse olen onnistunut pitämään tuon tunteen lyhyitä aikoja kerrallaan. On vaikeaa yrittää olla ajattelematta miten hyvä olo on sillä hetkellä. Niin sitä taas tipahtaa takaisin todellisuuteen ja joutuu aloittamaan alusta.

Kun päästää irti todellisuudesta, voi kokea hienoja ja päräyttäviä asioita.

Aivoihin on evoluution myötä tullut kaikenlaisia suodattimia. Ihminen ei ota vastaan kaikkea dataa mitä ympäristö meille lähettää. Ihmismieli pyrkii järkeistämään kaiken. Se on osa ihmisen selviytymis mekanistimia. Dataa on niin valtavasti että aivojen kapasiteetti ei pysty käsittelemään ja järkeistämään kaikkea. Tämä johtaa normaalisti paniikkiin tai jonkin asteiseen flippaamiseen. Erilaiset shamaanit ja muut henkimaailman kulkijat ovat aina sammuttaneet näitä suodattimia erilaisilla aineilla tai voimakkaalla itsesuggestiolla.

Shamaanit ovat hyväksyneet faktan, että he eivät voi mitenkään ymmärtää tai järkeistää kaikkea mitä näkevät tai kuulevat. He ovat hyväksyneet faktan, että voidakseen kokea jotain valtavaa ja avartavaa, on ensin päästettävä irti todellisuudesta. Lopulta on irrottauduttava myös omasta itsestä, sellaisena kuin on oppinut itsensä tuntemaan.

Mitähän seuraavaksi tekisin? Keli ei parane yhtään vaikka tässä puolitoista tuntia olen istuskellut kirjoittelemassa tätä. Jotain naurettavaa voisi vielä tähän loppuun sanoa. Olkoonpa vaikka tuohon musiikkiin liittyvä homma.

Minähän olen aika vahvasti raskaamman metallin kuluttaja. Kuitenkin olen avoin uusille jutuille ja onneksi näin on. Viime viikolla tutustuin drum & bass musiikkiin. Kannattaa kokeilla. Ihan kivoja juttuja löytyy siitäkin genrestä. Erityisesti muusikoiden kannattaa kuunnella erilaista musiikkia. Kukaan ei ole yhdellä jutulla valloittanut maailmaa. Monipuolisesti eri lähteistä inspiraation ja taitojen hakeminen on paras vaihtoehto. Lopulta kaikki tekijät jalostuvat omaksi jutuksi.

Nyt yritän tehdä jotain muuta. Palataan.