No jos nyt vähän retostelen.

Iltalehti kertoi tänään tutkimuksesta jossa selvitettiin miesten ja naisten kuolleisuutta eri ammateissa.

Naisten puolelta synkimmin ammatti näytti vaikuttavan siivoojan, tarjoilijan ja kiinteistönhuoltajan ammatissa. Miesten puolella omaishoitajan, tarjoilijan ja siivoojan ammatit veivät hengen mielekkäästi.

Kokonaisuutena ajatellen ammattiryhmät joissa koulutus on alhaista, palkka on perseestä ja käytännössä ei ole mitään uraa vaan pelkkä hanttihomma, kuolema korjaa aikaisemmin.

Sitten tuli lause joka nyt sai minut vähän retostelemaan liittyen eiliseen kirjoitukseeni padoista ja avun hankkimisesta.

"Miehillä itsemurhat nostivat kuolleisuutta: muun muassa paperimiehillä, metallityöntekijöillä ja kaivosmiehillä ylikuolleisuus liittyi itsemurhiin."

Mikäs kuvaa näitä töitä parhaiten? No se että rahaa tulee mukavasti ja ala on vahvasti miesvaltainen ja siellä vallitsee suomalainen äijäkulttuuri. Tehdaspaikkakunnalla kasvaneena tiedän hyvin miten menee tehdastyöläisen kuukausirytmi. Tehdään aamut, illat ja yöt ja sen jälkeen ollaan viikko humalassa. Ei ole rahasta kiinni. Humalassa sitten voidaan vähän opettaa vaimoa ja lapsia. Ihmisellä on varmasti paha olla kun hän käyttäytyy noin. Äijä kulttuurin mukaisesti apua ei voi pyytää.

Case closed. Menen katselemaan tyhjään jääkaappiin.

Linkki iltalehden juttuun : http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012022815262232_uu.shtml

Kuinka kauan menee ennenkuin pato murtuu?

Alkuvuoden teemana on ollut hyvin vahvasti epäonnistuminen ja ikävät yllätykset.

Kaikenlaisia rahallisia ikäviä yllätyksiä on tullut oikealta ja vasemmalta. Lemmikkieläin on kuollut. Auto on hajalla. Lupaava autokauppa menee pieleen kun kuljetuskalusto rikkoontuu. Taloyhtiössä on meneillään jotain aivan ihmeellistä toimintaa ja tuntuu että asukkaiden tiedottaminen ei ole edes kymmenen tärkeimmän asian listalla. Kokonaisuutena koko vuosi on millä tahansa mittarilla pakkasella todella tanakasti ja vain kaksi kuukautta on kulunut. Jos samaa tahtia jatkuu niin kestääkö pää vai hajoaako se?

Suomalaiseen kansanpiirteeseen kuuluu vahvasti patoaminen. Tämä ilmenee eri tavoin naisilla ja miehillä.

Suomalainen mies ei puhu eikä putkahda. Hän kätkee sisälleen niin ilot kuin surutkin. Hän kätkee ahdistuksen ja vihan ja usein jopa rakkaudenkin. Sellaista suomalaista miestä ei olekaan kuka ei tähän syyllistyisi. Jokainen kätkee jotain näistä asioista sisälleen. Omassa porukassa saatetaan joskus humalassa vähän purnatakin mutta erityisesti surusta ja rakkaudesta ei juuri puhuta. Vain negatiivisista asioista puhutaan. Harvemmin mistään positiivisesta. Sama perusasennoituminen näkyy myös suomalaisessa johtamisessa.

Suomalainen nainen kätkee tunteensa niiltä ihmisiltä mitä ne koskettavat. Hän voi tuntea vahvaa vihaa joitain ihmisiä kohtaan ja kertoo sen avoimesti muille paitsi asianomaiselle. Naisten mielipiteen muodostamista leimaa myös ehdottomuus. Suomalainen nainen ei usein nää mitään hyvää ihmisessä tai tilanteessa joka on hänestä inhottava. Nainen myös kätkee usein rakkauden sisälleen. Usein eri syistä kuin mies. Mies ei osaa tai halua näyttää tunteitaan. Sehän tekisi miehestä heikon. Nainen taas uskoo liiallisen rakkauden ja kiintymyksen näyttämisen tekevän hänet miehelle itsestäänselvyydeksi. Tämän koen olevan ennemminkin nuorten naisten ongelma.

Itsekin olen kätkijä. Usein vituttaa niin ettei veri kierrä. Kaiken lisäksi järkevät tavat purkaa tätä taakkaa pois hartioilta ovat erittäin vähissä. Välillä on todella syvä epätoivo ja suru hartioilla kun kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Perinteisenä suomalaisen miehen ratkaisuna haluaisin silloin vetäytyä yksin johonkin ja olla rauhassa. Oma kätkentärikokseni liittyy lähinnä negatiivisten asioiden kätkemiseen. Jos minua vituttaa joku asia toisessa ihmisessä niin en tuo sitä esiin vaan toivon että se joskus muuttuisi. Jokainen ymmärtää että näinhän muutosta ei tapahdu. Mutta miten sanot esimerkiksi jollekin rakkaallesi että joku hänen piirteensä ottaa raskaasti päähän? Pyrin edes jollain tasolla olemaan hyvä ihminen ja ilmaisemaan harvoille tärkeille ihmisille että välitän heistä ja että he ovat minulle tärkeitä. Toivottavasti tämä tunnetila on myös välittynyt heille keitä tarkoitan. Uskon heidän tietävän.

Kysymys kuuluukin että tuleeko jossain vaiheessa raja vastaan jolloin negatiivisten asioiden virta murtaa padon? Mitä sitten tapahtuu?

Yhdysvalloissa on Ohiossa ammuskeltu koulussa tänään. Johtuuko se siitä että ampujalla ei ole ollut ketään kenelle jutella vaiko siitä että häntä on kiusattu ja hän on päättänyt kostaa? Onko hänellä mielenterveysongelmia jotka on pyritty pitkäkestoisen psykoterapian sijaan kahlitsemaan lääkehoidolla?

Uskon pelkkään lääkehoitoon perustuvat mielenterveystyön olevan todella turhauttavaa potilaille. Lääkevalmisteet usein taittavat tunteista terän molemmista päistä. Jos olet tottunut tuntemaan iloa ja surua niin yhtäkkiä et tunne kumpaakaan. Jos kaikki asiat tuntuisivat täysin samalta niin olisiko se sitten hienoa? En usko että omalle kohdalleni olisi hyvä idea yrittää lääkehoitoa jos sellaiselle joskus olisi tarvetta. Tuntemusten kahlitseminen on tietyllä tapaa ihmisyyden väliaikaista kahlitsemista. En toki väitä etteikö joillekin voisi tästä olla hyötyä ja kiistattomasti lääkkeiden ja psykoterapian yhteensovitus tuottaa tuloksia. Se vain vaatii valtavasti aikaa ja rahaa.

Suomessa on tietyiltä osin menty jopa äärimmäisyyksiin erilaisten diagnoosien ja sairauksien kanssa. Lapsille voidaan diagnosoida jos jonkinlaista mielenhäiriötä. Lapsien ongelmien kasvu selittynee sillä että vanhemmilla on yhä vähemmän aikaa kasvattaa lapsiaan. Kasvattaminen ei ole mikään sivutoimi vaan kokopäiväistä työtä. Se alkaa työpäivän jälkeen ja se pitää jaksaa. Sitten mennään lääkäriin kun lapsi alkaa oireilemaan. Lääkäri kirjoittaa sitten lapun jostain käytöshäiriöstä kun ei voi sanoa suoraan että kasvatushan tässä on jäänyt tekemättä.

Aikuisilla sen sijaan on aivan toinen tarina. Ihmiset jotka toimivat tehtävissä joissa tulee olla niin sanotusti nuhteeton ja kunnollinen tai ihmiset jotka haluavat urallaan eteenpäin eivät yksinkertaisesti voi kertoa siitä että palavat loppuun tai että tarvitsevat apua. Leimaudut heti jonkinlaiseksi sekopääksi jos hankit itsellesi apua. Taas on kahvipöydässä keskusteltavaa ja naurettavaa.

Toisessa kulmassa on sitten henkilöt jotka ovat huomanneet että pään sisäisillä diagnooseilla saa sairaslomaa niin hyvin että sitä kannattaa hyödyntää. Heidän uratoiveensa ovat jo kariutuneet ja mikään ei enää vaikuta mihinkään. Tätä kannattaa siis hyödyntää.

Jälleen kerran puhun ääripäistä. Näiden väliltä löytyy ihmisiä jotka toimivat oikein ja hankkivat apua tarpeen vaatiessa mutta eivät käytä hyväksi järjestelmää ja vie teoillaan apua pois sen todellisilta tarvitsijoilta.

Näkisin että erityisesti miesvaltaisilla aloilla tilanne on juuri se että avun hankkiminen nähdään heikkoutena ja apua hankkineet voivat heittää hyvästi niin arvostukselleen työyhteisössä kuin uratoiveilleen.

Naisvaltaisilla aloilla taas löytynee pääosin järjestelmän hyväksikäyttäjiä. Naisvaltaisten alojen urakehitys on tutkimusten mukaan huomattavasti nihkeämpää jo näin ollen avun hankkiminen jopa perusteetta ei sinällään heikennä uramahdollisuuksia millään tavalla. Lisäksi naisten suhtautuminen on hieman miehiä järkevämpää avun piiriin hakeutuneiden kohtelun suhteen. Heitä ei suoraan leimata sekopäiksi joiden kanssa ei voi työskennellä. Tähän mielikuvaan osaltaan saattaa vaikuttaa naisten kaksinaamaisuus. Kuppikunnissa voidaan teilata täysin mutta sitten mielistellään kuitenkin kasvotusten.

Naisvaltaisista aloista ei minulla omakohtaista kokemusta ole mutta kuulemieni asioiden ja kertomusten perusteella olen muodostanut tämän mielipiteen asiasta. Ja edelleen korostan että valtaosa työntekijöistä on kunnollisia ihmisiä jotka eivät hyväksikäytä järjestelmää.

Olen vuodesta 2007 työskennellyt miesvaltaisella alalla kahdessa suurikokoisessa yrityksessä. Näin ollen koen olevani kelvollinen arvioimaan miesvaltaisten alojen tilannetta kokemukseni perusteella. Tämä on tilanne ja sen kanssa on elettävä.

Näin se kirjoitus sitten alkoi padoista ja päättyi siihen että padon murtuessa siitä luetaan iltapäivälehdestä kun se olisi voitu välttää sillä että työtoverit välittäisivät toisistaan ja ymmärtäisivät että apua voi hakea ja sitä voi antaa tarvitseville ilman leimaamista.

Jokainen tarvitsee jonkun kenen kanssa tätä yhä enemmän päin helvettiä menevää maailmaa jaksaa katsella taas seuraavan päivän. Kukaan meistä ei yksin tätä sekoilua jaksa.

Jeesustelulla ei ole loppua.

Seuraavaksi aion kirjoittaa asioista jotka varmasti jakavat mielipiteet rankasti.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012022315243243_uu.shtml

Iltalehti uutisoi yllä olevassa uutislinkissä penkkaripilasta joka on iltalehden ilmeisesti keski-ikää lähestyvien toimittajien mielestä ehkä jopa mauttomin pila ikinä.

Pilahan on sinällään erittäin osuva.

Ensinnäkin. Mikä ihme siinä on että me täällä pohjoisessa voidaan jeesustella asiassa jonka kanssa oltiin tekemisisssä hyvinkin vahvasti vajaa 70 vuotta sitten? Suomi soti saksan rinnalla ja suomi lähetti juutalaisia, omia kansalaisiaan Saksaan leireille, joissa epäilemättä kyseinen teksti komeili mielekkäästi portin päällä.

Toiseksi. Nykyaikainen koulujärjestelmä alkaa yhä enemmissä määrin muistuttamaan lähes keskitysleirimäistä työskentelyä. Nykyisessä taloustilanteessa erityisesti korkeasti koulutetuille ei ole mikään automaatio työllistyä. Ulkomailta tulee halvempi ihminen tekemään työn että heilahtaa. Tästä huolimatta yhä nuoremmilta odotetaan koko ajan enemmän. Jos yhteiskunnan naurettaviin vaatimuksiin vastattaisiin, jäisi lapsuus ja nuoruus elämättä kokonaan. Opiskelu ei ole sitä elämistä. Ihan vaan tiedoksi. Valtaosa parhaista ja opettavaisimmista kokemuksista tulee nuorena aivan muualta kuin koulusta.

Kolmantena pointtina, toisen maailmansodan lopusta on melkein 70 vuotta. Tämän päivän nuori on arvoiltaan sellainen, että hän ei haikaile menneitä eikä myöskään kadu mitään 70 vuotta sitten tehtyjä temppuja ja peliliikkeitä. Hän tuntee että suomalaisen yhteiskunnan olisi jo aika antaa menneisyyden haamujen vaipua unholaan ja katsoa vaihteeksi eteenpäin. Tämä on hienoa ajattelua. Miksi pitäisi välttää esimerkiksi kyseisen lauseen käyttöä? Miksi pitäisi välttää hakaristiä jolla on kenties tuhansia vuosia historiaa onnea tuovana symbolina tai aurinkoa symboloivana merkkinä ennen kuin natsit keksivät ottaa sen aatteensa liikemerkiksi. Onneksi kaikki nuoret eivät ole jumiutuneet vanhempiensa tai isovanhempiensa katsantokantoihin ja miettivät asioita omilla aivoillaan.

Aikaisemmin kirjoitin että paskaa lakia ei pidä noudattaa. Sama pätee ajatteluun. Muodostakaa hyvät ihmiset omat mielipiteenne ja pitäkää niistä kiinni. Keskustelua pitää herätä ja sen myötä voi olla että mielipide muuttuu. Älkää kuitenkaan koskaan antako jonkun kertoa teille mitä mieltä pitäisi jostain asiasta olla.

Ehkä Suomikin liikahtaa eteenpäin tulevina vuosikymmeninä kun saadaan uusia ajatuksia ja uutta verta vanhojen kurppien tilalle. Toivotaan etteivät nämä kurpat myy suomea sitä ennen ulkomaille.

Mitä helvettiä tässä maailmassa oikein tapahtuu?!

Elämme lopun alkua. Tai oikeastaan vaikuttaa että olisi syytä maailman loppua jo melko pian.

Otetaan aluksi kotimaan katsaus. Meillä oli Suomessa presidentin vaalit.

Toisen kierroksen ehdokkaina olivat Pekka Haavisto, vihreä julkisesti homoseksuaalinen, fiksun oloinen mies. Hänen vastaansa asettui kiukkuisena ruttunaamana tunnettu riistokapitalismin keulakuva, Sauli Niinistö.

Edellisestä kappaleesta lienee kaikkien luettavissa kumpaa äänestin. Vaalit olivat hyvä osoitus siitä että suomalainen kansa ei ole vielä jättänyt taakseen ennakkoasenteita vähemmistöjä kohtaan. Kiivaita keskusteluja käytiin erityisesti työikäisten miesten kanssa siitä, voiko homoseksuaali siviilipalvelusmies johtaa maata ja toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä. Keskustelu ajautui väkisinkin pois tärkeimmästä asiasta, eli siitä millaisia arvoja presidentti haluaa painottaa ulkopolitiikassa ja kotimaan asioiden hoidossa. Uskon Niinistön suhtautuvan virkatehtäviinsä tavalla, joka muistuttaa yrityksen johtamista. Maksimaalinen tehokkuus täytyy saada siitä riippumatta onko ihmisillä hyvä olla. Itse olisin kaivannut ihmislähtöistä johtajaa maallemme, riippumatta siitä onko hän homo vai hetero, sivari vai varusmiespalveluksen suorittanut.

Politikointi saavutti huippunsa kun heti nuijan kopsahduksen jälkeen julkaistiin hallituksen suunnitelma suomalaisen yhteiskunnan ja elämäntavan tuhoamiseksi.

Puolustusvoimien joukko-osastoja ajetaan alas ja toimintoja yhdistetään. Pyhään graalin maljaan, upseerien kouluttamiseen ei kosketa. Noin 120 nuorta upseeria valmistuu vuosittain ja kaikille luvataan työpaikka. Mistä sitten ne paikat otetaan jotka näille herroille tarjotaan? Ne otetaan aliupseeristolta ja siviileiltä. Pääesikunta säilyy ennallaan. Todennäköisesti jopa kasvaa. Pidän sotilasläänitasan poistumista lähinnä kosmeettisena, sillä valtaosa löytänee tiensä töihin maavoimien esikuntaan tai pääesikuntaan. Maavoimien esikunta pelkästään tuskin pystyy hallinnoimaan järkevästi koko maata ilman jonkinlaista alakoneistoa joka luodaan esikunnan sisälle. Tämä kaikki maksaa huomattavasti rahaa ja todennäköisesti seuraava muutos on edessä heti 2015 alkaen. Aivan normaalisti. Pidän kuitenkin joiltain osin päätöksiä perusteltuina. Kaikki ei ole menossa aivan poskelleen, mutta utopistisia kuvitelmia suorituskyvyn kehittämisestä edes pienemmälle joukolle aina vain vähemmällä rahalla on aivan turha pitää yllä. Armeija on köyhä ja köyhäksi jää.

Suurempana haittana suomalaiselle elämäntavalle pidän hallituksen kaavailemaa kuntauudistusta. Tämäkin, kuten moni muukin asia tänä päivänä, tehtiin eduskuntaa kuulematta. Ettei vain syntyisi keskustelua niinkuin oikeassa demokratiassa kuuluu.

Suurkuntien kohtalon voi jokainen lukea historian kirjoista. Neuvostoliitossa kokeiltiin miten suurta tonttia johdetaan keskushallinnolla. Jokainen tietää että vituiksihan se meni. Ainoa tapa hallita suurta kokonaisuutta on jalkauttaa riittävästi paikallisiin olosuhteisiin perehtyneitä ihmisiä lähelle tavallisia kansalaisia. Ei voi olla niin että koko maata yritetään johtaa Helsingistä.

Moni miettii että mistä tässä vaahtoan. No siihen vastasi eräs kokoomuslainen kansanedustaja itse eräässä haastattelussa. "Kokoomus on suosituin suurissa kaupungeissa. Mitä suurempi kaupunki, sitä suurempi kannatus."

On täysin valtapuolueen edun mukaista saada ihmiset jättämään kotiseutunsa ja muuttamaan betonilähiöihin suurten kaupunkien liepeille. Jos suuret kunnat toteutuvat niin investoinnit ja rahat tietysti menevät sinne kunnan suurimman asutuskeskuksen kehittämiseen. Joukkoliikennettä tai terveydenhuoltoa on turha toivoa vähänkään syrjemmällä asuvalle. Kelat, sosiaalitoimistot ja muut virastot keskitetään suuriin kasvukeskuksiin. Näin toimii valtio jossa ihmisellä ei ole merkitystä vaan raha ratkaisee. Suurissa kasvukeskuksissa ei tänäkään päivänä pystytä järjestämään uskottavasti apua syrjäytyneille eikä tunnistamaan ongelmia ajoissa. Muualla taas ei ole osaavaa henkilökuntaa joka pystyisi tehtävään koska koko ajan kallistuvassa Suomessa on pakko tehdä töitä siellä missä maksetaan eniten. Lääkärinvalat ja muut joutuu heittämään nurkkaan heti kun asuntolaina on maksettavana ja syödäkin pitäisi. Ihmisen on yhä enemmissä määrin paha olla Suomessa.

Seuraava hieno politikointi tuleekin sitten aina niin ihanalta sisäministeriltämme.

Tänään aamupäivällä saimme lukea lehdistä että poliisilta tullaan leikkaamaan rahaa pois ankaralla kädellä. Aikaisemmin ovat poliisiviranomaiset jo todenneet että kaikkia rikoksia ei edes voida tutkia kun ei ole varoja ja henkilöstöä. Jatkossa poliiseja vähennetään ja laitoksia suljetaan tai yhdistetään. Kaikki tämä on omiaan luomaan pelkoa kansalaiseen joka ei ajele taksilla veronmaksajien laskuun ravintolasta kotiin.

Iltapäivällä sisäministeri tarjosi ratkaisua kansalaisen pelkotilaan. Rajoitetaan alkoholin myyntiä. Ravintoloilta anniskeluaikaa pois ja sillä homma hoituu. Ei sillä ole niin väliä että ravintola-alan ihmiset jäävät työttömiksi kun toiminta ei enää kannata.

Aikaisemmin jo on erityisesti kristillisten johdolla ajettu mielikuvamainonnan kieltämistä ja tupakoiden piilottelua. Samaan aikaan valtio hoitaa alkoholin jakelun monopolina korottaen hintoja ja veroja vuoron perään ja kerää koko potin. Mitä helvettiä täällä ihan oikeasti tapahtuu?

Suomen tasavallassa on yksi ongelma. Hallitus ja eduskunta eivät pelkää tavallista kansalaista. Iltapäivälehden gallupeissa tuomitaan kun eduskunta nostaa omaa palkkaansa 150% Kukaan ei kuitenkaan ota näitä ihmisiä kunnolla luokille. Ja muistaako kukaan milloin tässä maassa olisi ollut suuntaa antava  saati sitova kansanäänestys? En minäkään.

En tietenkään toivo mitään suurta sisällis-sotaan verrattavaa kapinaa, mutta kyllä ihan oikeasti joskus pitäisi sanoa vastaankin. Paskaa lakia ei pidä noudattaa. Ei missään tapauksessa pidä antaa kenenkään kertoa sinulle miten tai missä sinun pitää elää elämäsi. Valtion pitäisi olla olemassa ihmisiä varten eikä ihmisten valtiota. Tästä hyvästä perusarvosta on eksytty niin kauan sitten että ahdistaa ajatella mihin tämä maa on menossa.

Maailmalla rahoitetaan Kreikan hölmöilyitä. Ensimmäinen tukipaketti meni sisään jo aikaisemmin. Sen seurauksena moni euromaa otti velkaa jotta sai osuutensa paketista hoidettua. Kreikan velat eivät lyhentyneet pätkääkään. Päinvastoin. Toista pakettia valmistellaan ja se mennee Kreikan käyttöön lähiaikoina. Kokonaisuudessaan nämä paketit ovat reilusti yli Kreikan alkuperäisen velan. Pakettien suuruus on reippaasti suurempi kuin koko EU:n budjetti. En usko Kreikan lyhentävän velkojaan tälläkään kertaa. Sen velat tulevat näin maksettavaksi kahteen kertaan. Muut euromaat maksavat omaa velkaansa jonka ne ovat ottaneet tukipaketista suoriutuakseen ja edelleen Kreikan potti on maksussa ja todennäköisesti jaetaan muiden euromaiden maksettavaksi. Perustellusti voidaan taas esittää otsikossa oleva kysymys.

Samaan aikaan Suomi ja Kreikka allekirjoittivat sopimuksen vakuuksista. Vakuudet kattavat tämän päivän rahan arvossa noin 40% suomen osuudesta pelastuspaketissa. Ne saadaan käyttöön tililtä  aikajänteellä 15 - 30 vuotta. Ottaen huomioon että rahan arvo laskee koko ajan, tulee tässä kuviossa todennäköisesti takkiin aikalailla. Mutta näyttihän tämä paperilla erittäin hyvältä. Tai ei oikeastaan edes siellä, mutta normaali suomalainen ei juuri politiikasta ole kiinnostunut ja näin ollen hän ei lue tätä paperia missä laskelmasta suoraan selviää että paskaahan tämä on.

Tämän sekoilun seurauksena olemme ottaneet itse lisää velkaa samaan aikaan kun vienti on alijäämäinen ja kotimaassa hinnat nousevat ja näin ostovoima keskittyy yhä pienemmälle osalle kansaa. Koko eurooppa nauraa meille ja edelleen samat ihmiset johtavat tätä maata kohti parempaa huomista osana Euroopan liittovaltiota.

Tänään vituttaa tanakasti. Uskon että huomenna vituttaa vielä enemmän.


Viva la resistance!