Jälkeen jääneen loppumaton tuska.

Facebook on saatanasta. Erehdyin taas lukemaan vuosien takaisten kavereiden tilapäivityksiä. Niitä lukemalla olen oppinut mitä tarkoittaa sosiaalinen paine.

Valtaosa on ottamassa asuntolainaa tai on jo ottanut sitä. Tuntuu että aikuinen ei kasva lopullisesti aikuiseksi ottamatta ensin asuntolainaa. Itse olen niin epäkypsä ja epäkelpo yksilö että minulla ei ole minkäänlaista tahtoa ottaa isoa lainaa. Samaan aikaan tunnen kuitenkin yleisen mielipiteen painavan hartioilla.

Mistä ihmeestä on Suomeen pesiytynyt omistamisen vimma? Tuntuu että vuokralla asuminen leimaa saman tien luottotietonsa menettäneeksi narkomaaniksi tai joksikin alkoholistiksi joka ei kykene kantamaan vastuuta omista asioistaan.

Jos minulla olisi rahaa niin en ostaisi asuntoa sittenkään. Ostaisin jonkinlaisen palstan metsää tai suota tai mitä tahansa. Palan kaunista luontoa jonne voisin tarpeen vaatiessa paeta päivä päivältä typerämpää yhteiskuntaa. Samalle palalle aikanaan menisin kuolemaan ja samalle palaselle maata ruumiini joskus haudattaisiin.

Omistamisessa on omat hyvät puolensa. Jos omistat jotain voit taloudellisesti kohtuullisesti. Itse koen talouden ja rahan vallan kaikista ahdistavimpana asiana koko maailmassa. Ihmisen onnellisuus tuntuu rakentuvan rahan varaan. Siihen meidät kasvatetaan pienestä pitäen. Aikaisemmin on voinut rahattomana tulla toimeen edes jotenkin. Nykyään rahattomana kuolee. Kukaan ei auta koska yhteiskunnan mielestä olet hylkiö.

Näistä kaikista syistä valtaosa ikäryhmästäni ja yleensäkin ihmisistä pitää minua varmasti kakarana. En suostu taipumaan yhteisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin. En halua antaa valtaa rahalle tai muulle ihmisen luomalle valheelle. Elämä on kokemista ja haluaisin kokea sen ympäristönä jossa jokainen voi elää sopusoinnussa luonnon ja toisten ihmisten kanssa. Jossa jokaisella olisi jonkinlainen mahdollisuus elää myös omistamatta mitään jos niin haluaa.

Goa trance sai tällaisia ajatuksia juoksemaan mielessäni. Ajatuksen virtaa. Toivottavasti Mayat oikeasti tiesivät jotain suuresta muutoksesta. Toivottavasti jotain tapahtuu 2012. En toivo ihmiskunnan tuhoa vaan toivon jotain mullistusta joka avaisi silmämme ja ohjaisi pois tältä väärältä tieltä jonka olemme valinneet.

Ajatus.

Olosuhteiden pakottamana ajoin äsken pitkin maakuntaa. Oli tosi hiljaista.

Yhdessä kohtaa menee tie siten, että molemmin puolin jää kaisloittuneet merenlahdet. Jää oli jo sulanut hieman, ja siinä sulassa, keskellä pimeyttä, oli kaksi joutsenta. Kauempana oli vielä yksi. Tästä vähän eteenpäin kaksi jänistä juoksenteli pitkin lumikenttää.

Tästä aloin miettimään seuraavanlaista asiaa. Kun tälläisiä asioita on mahdollista nähdä, niin miksi ihminen vieraantuu ympäristöstään?

Väkisinkin mielessä kehittyi taas monimutkainen verkko salaliittoja ja kavaluutta. Entä jos meidät ajetaan tahallaan niin tiukoille nykyaikaisessa yhteiskunnassa, että emme jaksa enää huomioida tai innostua luonnon kauneudesta? Kun emme enää välitä tai jaksa, saavat yhtiöt rauhassa takoa rahaa maailman loppuun asti.

Kuinka monella nyt ylipäänsä on tänäpäivänä aikaa kuljeskella öisin katselemassa mitä yössä tapahtuu? Nekin kellä aikaa on, ovat niin ahdistuneita että sekoittavat ensin päänsä jollain substanssilla. Substanssit voivat toki tuoda ihmistä lähemmäs luontoa, mutta ensin se pitäisi huomioida.

Minusta tuntui oikein pahalta kun en voinut jäädä seurailemaan joutsenia. Minulla ei ollut edes kameraa mukanani. Ensi yönä otan kameran mukaan. Toivottavasti joutsenet ovat silloin vielä samoilla seuduilla.

Välillä tuntuu että pitäisi neljän vuoden työn teon jälkeen olla kaksi vuotta tekemättä mitään että löytäisi taas itsensä ja sen mitä oikeasti on ja mitä oikeasti haluaa.

Pitänee jatkaa puuhastelua..

Ihmisen aika on ohi.

Maailma on merkillinen paikka. Tieteen keinoin on pyritty hallitsemaan valtavaa kaaosta jota ei ole tarkoitettu hallittavaksi.

Ensiksi tuli maailmalle, on se sitten jonkun jumaluuden tai evoluution ohjaama kaaos, mieleen rakennella erilaisia pieniä organismeja. Suuruuden hulluus ajoi kuitenkin eteenpäin ja lopulta meriin, joita maailmassa oli ja on edelleen hyvin paljon, syntyi suurempia ja suurempia otuksia.

Lopulta piti sitten maallekin kehitellä jotain. Taas aloiteltiin pienestä. Lopulta kehitettiin maan ja taivaan haltioiksi dinosaurukset.

Maan ensimmäiset todelliset valtiaat olivat suuret matelijat. Huippunsa tämä kehittely saavutti todellisten jättiläisten kävellessä maalla Liitukaudella. Dinosaurukset eivät olleet erityisen fiksuja otuksia. Miksi olisi tarvinnut olla? Valtava koko ja voima pitivät huolta että kukaan ei pystynyt uhkaamaan niitä. Kun ylivalta näytti lähtevän käsistä, ilmestyi asteroidi joka pyyhkäisi kaikki dinosaurukset pois maan päältä. Sattumaa, kohtaloa vaiko suunniteltua? Kuka tietää. Kukaan ei voi käsittää kaaosta.

Seuraavaksi kokeiltiin olisiko nisäkkäistä hallitsemaan maailmaa. Paleogeenikaudella hallitsivat valtavan kokoiset nisäkkäät. Ne eivät kuitenkaan saaneet samanlaista ylivaltaa kuin saurukset. Kuitenkin oli selvää kuka hallitsee. Kunnes Neogeenikaudella ilmestyi ensiksi apinoita. Ja lopulta ihmisen välittömiä edeltäjiä, kunnes kauden lopulla nykyihminen ilmestyi eurooppaan.

Ihminen on uusi maailman valtias. Evoluutio, tai mikä nyt sitten ikinä tätä kaaosta ohjaakaan, oppi aikojen saatossa, että voimalla ei välttämättä hallita kaikkea. Se kehitti ihmiselle ennen näkemättömän älyn. Ihminen pystyy käyttämään luonnonvaroja hyväkseen rakentaakseen mitä erilaisempia laitteita ja välineitä.

Ensin ihminen oli riippuvainen luonnosta. Aivan kuin muutkin eläimet. Ihminen käytti luonnonvaroja mutta vain sen verran mitä hän tarvitsi elääkseen. Nyt ihminen on unohtanut oman paikkansa. Ihminen on unohtanut oman yhteytensä luontoon. Eipä ollut ihminen valmis käyttämään suunnatonta valtaansa vastuullisesti. Toivoakseni maailma ei tee samaa virhettä uudestaan.

Millä tavalla kaaos pyyhkäisee meidät? Kuka hallitsee seuraavaksi?

Maanantai.

Tänään on jäätävän harmaa päivä. Se luo juuri oikean tunnetilan kirjoittaa taas tätä jumalien hylkäämää blogia jota kukaan ei lue.

Näyttäisi siltä, että suomalainen sotilas tunkee nenänsä muiden asioihin jälleen kerran. Libyaan on lähtiöitä kuin sieniä sateella. Perusteluiksi kerrotaan jotain kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä. Toisaalta taas joukot haluavat lähteä testaamaan koulutustaan kuoleman kentille, jotka eivät millään tavalla liity oman maan puolustamiseen.

Kaipaan aikaa jolloin Suomi oli selkeästi puolueeton. Kaipaan aikaa jolloin Suomalaiset halusivat elää rauhassa omassa maassaan ja tarpeen vaatiessa puolustaa sitä.

Joskus joku sanoi hyvin kun keskustelimme suomalaisesta sotilaskoulutuksesta: "Ei näitä miehiä kouluteta sotaa varten. Näitä koulutetaan ettei sotaa koskaan tulisi."

Eiköhän riitä tästä aiheesta. Voisin helposti vaahdota pidempäänkin mutta minulla on jotain muutakin mielessä. Itseasiassa oli jo eilen, mutta en jaksanut kirjoittaa. Kyseessä on ihmismielen luoma paradoksi, joka koskettaa tavalla tai toisella meistä jokaista.

Kun saat kaiken mistä haaveilet, se ei riitäkkään.

Eikö kuulostakin tutulta? On hämmentävää että periaatteessa kaikkien asioiden pitäisi olla ihan ok, mutta silti aina on jotain jonka takia olla vihainen tai surullinen. Mistä lienee johtuu? Ehkä se on tieto paremmasta. Ehkä vain geenivirhe ihmisen aivoissa joka tekee meistä idiootteja. Taivaiden tavoittelulla voi näppärästi sitten tuhota kaiken sen mitä jo on olemassa.

Mutta sitten taas toisaalta. Onko olemassa oikeasti parempaa? Kun elämähän on pohjimmiltaan aistimista. Kukaan meistä ei voi rakentaa omaa maailmaa muualle kuin oman päänsä sisälle. Ei välttämättä sinnekään jos kaikki ei ole kunnossa. Mitä enemmän mietin kaikkea tätä sitä enemmän uskon siihen että hyvinvointi ja muut ihmisen keksimät sanat, talous, valtio, ihmisoikeus ja niin edelleen ovat kaikki harhaa. Ihan niinkuin kaikki muukin ympärillämme. Pelkkää aistiharhaa. Valitettavasti nämä kaikki asiat vaikuttavat kokemukseemme maailmasta. Useimmiten vieden kokemustamme huononpaan suuntaan.

Eilen kysyin vanhalta ystävältäni netissä, miten hän kokee musiikkia. Vastaukseksi sain jotain tyyliin, "öö, mitähän sie oot napsinu?"

Itsekin mietin millä tavoin itse koen musiikkia. Vai annanko itseni kokea sitä täysillä. Uskon, että useimmat meistä kokevat musiikkia osana jotain toista kokemusta. Esimerkiksi pelatessa moni kuuntelee musiikkia. Musiikki voi olla vaikuttamatta tai se voi vaikuttaa pelikokemukseen. Klassisin esimerkki musiikin liittymisestä toiseen kokemukseen on varmaankin musiikin kuunteleminen työpaikalla. Toimistoissa hyvin usein soi radio taustalla.

Afrikassa on heimo joka tanssii itsensä transsiin. Itsesuggestio on huima asia. Transsin saavuttaminen ilman mitään tajuntaan vaikuttavia aineita on hurja esimerkki aivojemme todellisesta voimasta. Mietin miksi länsimaalainen ihminen ei voisi oppia saamaan esimerkiksi jonkinlaisen ajan ja paikan transformaation aikaiseksi oikeaa musiikkia oikeassa mielentilassa kuunnellen.

Itse olen kokeillut erilaisia äänitteitä johonkin tämän suuntaiseen käyttöön viime aikoina. Eräs Amazonin sademetsän äänistä koostuva nauha on osoittautunut varsin tehokkaaksi.

Häiriöttömässä ympäristössä on mahdollista saada olotila jossa tuntuu että keho sulautuu patjaan tai muuhun alustaan. Täydellinen rentouden tunne. Tämä vaatii mielen kontrollointia. Mieli pitää osata tyhjentää ja pitää tyhjänä. Heti kun keskittyy liikaa ihan mihin tahansa; omaan olotilaansa, musiikkiin, ympäristöön tai mihin tahansa muuhun, olotila katoaa.

Itse olen onnistunut pitämään tuon tunteen lyhyitä aikoja kerrallaan. On vaikeaa yrittää olla ajattelematta miten hyvä olo on sillä hetkellä. Niin sitä taas tipahtaa takaisin todellisuuteen ja joutuu aloittamaan alusta.

Kun päästää irti todellisuudesta, voi kokea hienoja ja päräyttäviä asioita.

Aivoihin on evoluution myötä tullut kaikenlaisia suodattimia. Ihminen ei ota vastaan kaikkea dataa mitä ympäristö meille lähettää. Ihmismieli pyrkii järkeistämään kaiken. Se on osa ihmisen selviytymis mekanistimia. Dataa on niin valtavasti että aivojen kapasiteetti ei pysty käsittelemään ja järkeistämään kaikkea. Tämä johtaa normaalisti paniikkiin tai jonkin asteiseen flippaamiseen. Erilaiset shamaanit ja muut henkimaailman kulkijat ovat aina sammuttaneet näitä suodattimia erilaisilla aineilla tai voimakkaalla itsesuggestiolla.

Shamaanit ovat hyväksyneet faktan, että he eivät voi mitenkään ymmärtää tai järkeistää kaikkea mitä näkevät tai kuulevat. He ovat hyväksyneet faktan, että voidakseen kokea jotain valtavaa ja avartavaa, on ensin päästettävä irti todellisuudesta. Lopulta on irrottauduttava myös omasta itsestä, sellaisena kuin on oppinut itsensä tuntemaan.

Mitähän seuraavaksi tekisin? Keli ei parane yhtään vaikka tässä puolitoista tuntia olen istuskellut kirjoittelemassa tätä. Jotain naurettavaa voisi vielä tähän loppuun sanoa. Olkoonpa vaikka tuohon musiikkiin liittyvä homma.

Minähän olen aika vahvasti raskaamman metallin kuluttaja. Kuitenkin olen avoin uusille jutuille ja onneksi näin on. Viime viikolla tutustuin drum & bass musiikkiin. Kannattaa kokeilla. Ihan kivoja juttuja löytyy siitäkin genrestä. Erityisesti muusikoiden kannattaa kuunnella erilaista musiikkia. Kukaan ei ole yhdellä jutulla valloittanut maailmaa. Monipuolisesti eri lähteistä inspiraation ja taitojen hakeminen on paras vaihtoehto. Lopulta kaikki tekijät jalostuvat omaksi jutuksi.

Nyt yritän tehdä jotain muuta. Palataan.