perjantai 29. heinäkuuta 2011

Projekti etenee hiljalleen.

Terse.

Omaisuuden muuttaminen rahaksi on edennyt miellyttävällä tavalla aikataulussa. Takkiin on tullut joka kaupassa kuten tavallista mutta tavoitetta mennään lähemmäksi joka hetki. Ehkä sittenkin ajelen jenkkipakulla talvella.

Hätävaraksi nostin tuhannella eurolla käyttölainan limittiä ja seuraavan palkan tullessa alkaa sitten toden teolla talviauton metsästys. Kysymysmerkkejä leijuu ilmassa vielä paljon.

Minulla ei ole mitään kokemusta autokauppojen tekemisestä eikä varsinkaan amerikkalaisista autoista. Mistä taion asiantuntemusta tai ihmisen joka lähtee kanssani autoja katsomaan? Edelleen pihalla seisoo Subaru. Minne kadotan sen talveksi? Olisi tietysti hyvä että se olisi paikassa jossa olisi mahdollista käydä sitä huoltamassa talven aikana, jolloin kevääseen mennen siihen saisi tarvittavat huollot tehtyä.

Kiitos rahoitusyhtiön, on liikennekäytöstä poistaminen hyvin pitkä ja tuskallinen operaatio joka vaatii rahaa ja viitseliäisyyttä. Lisäksi siitä veloitetaan erikseen. Todella nihkeää. Jenkkiraudat painavat jumalattomasti jolloin niissä on suuret verot. Vakuutusmaksuihin vaikuttavat kuutiotilavuus ja käyttöönottovuosi jonkun indeksin mukaan. Kallistahan auton pitäminen on, mutta jos autojen vakuutusmaksut saa eri aikaan maksuun, selvitään niistäkin varmasti.

Pelottaa vain lähteä yksin ostoksille kun ei tiedä mitä pitäisi tietää ja osata katsoa.

Päivitin blogini ulkoasuakin taannoin. Uusi ulkoasu sopii luonteeseeni hyvin. Tylsän harmaat hiukkaset lilluvat mustassa massassa. Bannerin väänsin nopeasti GIMPillä ja lopputulos onkin sitten sen mukainen.

GIMPpiä voin suositella kaikille. Alkukankeuden jälkeen helppo käyttää. Monipuolisesti ominaisuuksia ja photoshop pluggareita voi ajaa myös GIMPillä. Jos on ikinä osannut edes vähän käyttää Photoshoppia, osaa varmasti käyttää GIMPpiä.

On jotenkin kirjoittamisen aiheet vähän vähissä. Ei jaksa vaahdota siitä miten paljon vituttaa kun Norjan verilöylyä käytetään verukkeena kaikenlaisiin naurettaviin ihmisten vainoamisiin. En jaksa kirjoittaa siitäkään miten masentavaa on kun illat pimenevät koko ajan ja koko kesään en ole tehnyt mitään sellaista reissua joka olisi ollut täysin spontaani reissu. Niin sitä spontaanius kuolee ihmisessä iän myötä ja ruvetaan vain kaavamaisesti suunnittelemaan ja aikatauluttamaan kaikki asiat.

Huomenna vietän taas päivää töissä puurtaen. Ohjelmassa toivottavasti vahvasti autojen katselemista. Toivottavasti eräs Astron myyjä olisi pudottanut hintaa autosta jolloin voisi alkaa sitä harkitsemaan yhtenä vaihtoehtona.

Voi olla että huomenna kirjoitan jotain tai sitten en. Kaikki on riippuvaista kaikesta. Ja jokainen on riippuvainen jostain.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kierrätystä ja vastarintaa.

Tulinpa juuri yövuorosta kotiin. Jonkin verran väsyttää mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella ennen kuin painun nukkumaan.

Toivottavasti tänään on hyvä ilma jotta pääsen testaamaan rakennelmaani. Löysin nimittäin roskalavalta hyvää levyä ja puutavaraa ja rakentelin jonkinlaisen penkkiä muistuttavan viritelmän. Tämän lisäksi löysin metalliromu lavalta kolme pätkää kulmarautaa joista tein sitten kulman koko penkin toiselle sivustalle.

Kokonaisuudessaan rakennelmaa voisi kutsua ghettokurbiksi. Kustannukset koko hoidolle olivat pyöreät nolla euroa. Kuvan lisään kun saan johonkin tipautettua ja koeponnistettua viritelmän. Voi tosin hetki mennä sillä auto tuntuu vaan päivä päivältä menevän enemmän ja enemmän hajalle.

Eräänä päivänä tein tutkimusta netissä millaisia valoja ovat ihmiset erilaisista esineistä tehneet. Tarkoitukseni olisi siis saada tavanomaisesta poikkeava valaisin mikä mielellään jollain tavalla heijastaisi jonkin sortin kuvioita ympäristöön. Löysin hienoja luomuksia.

Hienoja esineitä saa tehtyä pois heitetyistä kamoista pienellä luovuudella ja viitseliäisyydellä. Ajattelin itsekin kokeilla mitä saisin aikaan. Erityisen hieno oli eräs vanhoista C-kaseteista rakenneltu valaisin. Tässäpä teille linkki:

http://www.ecofriend.com/entry/cassette-lamp-recycling-never-looked-this-cool/

Jostain syystä valo ja valaisimet ovat minulle jonkinlaisia pakkomielteitä. Valoilla saa luotua tunnelmaa ankeaankin ympäristöön. Uskon että kirpputorilta löytyy C-kasettia laatikoittain kohtuulliseen hintaan. Haasteeksi muodostuu sitten hankkia sopivan tyylikäs puinen tai keraaminen jalka ja hyvä valaisin. Näitäkin varmasti löytää kun etsii.

Tälläistä se nyt on. Auto hajoaa pikku hiljaa pihalla. Työt ottaa päähän. Syksykin tulee. Talveksi olisi mukavaa saada auto joka toimii. Viime talvi oli hirvittävää aikaa kun ei päässyt liikkumaan mihinkään. En halua sellaista uudestaan.

Olen katsellut Chevroletteja. Pakettiauto olisi näppärä näihin reissukuvioihin kun harvemmin lyhyelle reissulle lähdetään. Näin ollen pakettiauton lastaaminen täyteen ei ole mikään ongelma. Astro on ollut mielessä jo pitkään näppärän kokonsa takia. 5 henkilölle istuimet ja hyvin tavaratilaa on hyvä yhdistelmä. Auto on pienempi ja pelkistetympi kuin chevy van jolloin se myös todennäköisesti kuluttaa vähemmän. Kuitenkin alkuperäisessä isossa vanissa on sitä jotakin. Pienellä tutkimustyöllä löytyi vielä Fordilta Econoline pakettiauto. Sekin on aika hulppea peli.

Nyt kun vain saisi jostain rahaa. Autoja on kohtuullisesti saatavilla mutta autot joissa ei ole laittoa heti tiedossa maksavat puolestatoista tuhannesta eurosta ylöspäin. Kitaroita olisi kyllä mutta ei mitään sellaista mikä yksinään ratkaisisi ongelman. Eivät taida lainaakaan antaa pankista.

Nyt alkoi nukuttaa aika tavalla. Juonpa siiderin loppuun ja nukkua hetken.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Vaaralliset ovat ajat, kun vapauden loppu häämöttää edessämme.

Terrorismi, tuo sodan viheliäinen äpärälapsi, on tullut jäädäkseen myös eurooppaan. Eikä pelkästään euroopan ytimeen, vaan myös kaukaiseen pohjolaan.

Eilen Norjan pääkaupungissa Oslossa räjähti ainakin yksi räjähde keskellä hallintokorttelia. Kohteena lienee ollut pääministerin toimipaikka ja hallintorakennukset näin yleensä. Vastuun iskuista otti islamistinen ääriliike. Syyksi iskuihin mainittiin mm. jumalanpilkka ja osallistuminen Afganistanin sotaan.

Puoli maailmaa kiirehti perinteiseen tapaan tuomitsemaan iskut ja jeesustelemaan miten kauhea paikka tämä maailma on. Samaan aikaan sosiaalidemokraattisten nuorten kesäleirillä vedettiinkin jo liikkuvat taakse ja aloitettiin lahtaamaan nuoria. Tämän teon tekijänä otettiin kiinni 32-vuotias norjalaismies, jolla on vahva äärioikeistolainen tausta.

Toki on hirveää että sivullisia ihmisiä kuolee ja haavoittuu tällä tavoin. Silti pitää ymmärtää että köyhät maat ovat aina käyneet ja tulevat aina käymään  sotaa epäsymmetrisin menetelmin. Ei köyhällä maalla ole mahdollisuuksia taistella modernia suurvaltaa vastaan mitenkään muuten kuin pyrkimällä rikkomaan sen kansalaisten moraali tavalla tai toisella. Tämä saavutetaan vain viemällä taistelu vihollisen omalle maalle. Tässä tapauksessa se tarkoittaa valitettavasti pommi-iskuja.

Suomalaiset kaukopartiot polttivat toisen maailmansodan aikaan kyliä vihollisen selustassa. Miinoittivat teitä ja junareittejä sekä tekivät tien varsilla väijytyksiä. Partiot sieppasivat vankeja ja jättivät heitä kuultuaan harhailemaan metsiin oman onnensa nojaan. Näin siis virallisen totuuden mukaan. Kun mietitään omalle kohdalle tilanne jossa vangin vapauttaminen johtaa lähes varmasti hälytykseen selustajoukoissa ja takaa-ajoon, tulee väistämättä mieleen että ehkäpä vanki olisi parempi eliminoida oman partion ja tehtävän turvallisuuden takia.

Näin siis suomalaisetkin ovat tukeneet omaa sodankäyntiään tavallaan epäsymmetrisin menetelmin. Täysin hyväksyttyjä menetelmiä kun niitä sovelletaan itse. Tänäänkin jossain päin maailmaa länsivaltojen erikoisjoukot suorittavat häikäilemättömän iskun johonkin kohteeseen käyttäen äärimmäistä väkivaltaa tai kenties kaukolaukaistavia räjähteitä. Kukaan ei älähdä kun on niin sanotusti hyvien puolen operaatio.

Erkki Tuomioja lausui haastattelussa Norjan tapahtumien jälkeen että Suomen turvallisuustilanne on arvioitava uudestaan. Saman tien menivät kylmät väreet pitkin selkää. Onko tässä nyt poliitikoille paikka ajaa läpi Suomen patriot act?

9/11 jälkeen Yhdysvalloissa ajettiin läpi surullisen kuuluisa Patriot act joka antoi viranomaisille vallan hyvin heppoisin perustein ottaa kiinni ihmisiä ja suorittaa etsintöjä ihmisten koteihin. Kansa oli peloissaan ja myöntyi mukisematta. He antoivat samalla suuren osan yksityisyyttään pois. Valtiovaltaan ei ole luottaminen.

Toivottavasti Suomalaiset eivät ole yhtä tyhmiä kuin Yhdysvaltojen kansalaiset jotka antoivat todellisen hölmön tölväyksen tapahtua. Toivottavasti Suomessa viranomainen joutuu jatkossakin ensin kasaamaan näyttöä ennenkuin voi tulla kenenkään kotiin penkomaan. Länsimaissa vapaus on viime vuosina kokenut valtavaa inflaatiota. Ihmiset luottavat liikaa päättäjien hyvään tahtoon. Unohtavat että hekin ovat vain ihmisiä. Ja ihminen on peto.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kesä alkaa olla ohi.

Aika palata kirjoittamisen pariin. Kesä alkaa olla osaltani ohitse ja arjen ahdistava haamu leijuu yllä. Ihmisen pitäisi kuulemma opetella nauttimaan arjesta. Olen eri mieltä. Miksi pitäisi nauttia loputtomasta juoksemisesta paperin palasten perässä joita myös rahaksi kutsutaan.

Aloitin kesän aikana skeittaamisen uudestaan seitsemän vuoden tauon jälkeen. Onneksi älysin näin tehdä. Skeittaus toi aikanaan elämääni kivasti sisältöä. Nyt tuntuu että se antaa vielä enemmän.

Nuorena miehenä jokainen lienee elättelee mielessään mielikuvia siitä miten hienoa olisi olla todella hyvä skeittaamaan tai soittamaan tai tekemään mitä tahansa mikä vaikuttaa milloinkin coolilta. Itsekin nuorena turhauduin kun en osannut mitään ja yritin aina matkia muita tyylillisesti kuin temppujenkin osalta. En silloin ymmärtänyt skeittauksen syvintä olemusta. Sitä että sitä tehdään vain ja ainoastaan itseään varten.

Kun kuuntelee ammattiskeittareiden lausuntoja haastatteluista tai mistä tahansa, kuuluu skeittauksen syvin ja tärkein periaate lähes aina jossain kohtaa.

Älä tee mitään mitä et itse halua tehdä. Jos et halua tehdä jotain tai turhaudut johonkin, älä tee sitä.

Tätä olen myös nuoremmille skeittareille opettaa kun he tulevat jutulle spoteilla. Skeittauksen parhaita puolia on se että kukaan ei pakota tekemään mitään. Jos joku sanoo että heitä flippi niin ei pidä kiusallakaan heittää. Tämän periaatteen ymmärrettyäni olen oppinut nauttimaan rullailusta aivan uudella tavalla. En välitä vaikka olen melko huono skeittamaan. Itseäni varten siellä puuhastelen.

Jossain vaiheessa kun saisi aikaiseksi ottaa jotain kuvia tai videota niin lisäilen tännekin sitten.

Yhden kuvan lisäilen tämän kirjoituksen yhteydessä. Kävi nimittäin niin että ostin rouvalle työpöydän. Tähän pöytään sitten laitoin kaksi kappaletta ledilamppuja ja kaksi peiliä ja ei jumalauta miten hieno siitä tuli. Kuvassa on lähikuva siitä miten valot heijastuvat pimeässä. Todella skifin näköinen setti. Pitää varmaan viritellä joku peilivalo viritelmä itsellekin vielä syksymmällä.





Aivan upea valojen leikki. Valot ovat oikeasti vähän enemmän valkoista valoa antavat mutta tuollainen tunnelma siitä nyt suurin piirtein tulee. Valoissa on voimaa kohtuullisesti mutta ne ovat tyypiltään enemmän spotteja jolloin ne eivät häikäise ja haittaa koneen käyttöä.

Periaatteessa voisi foliosta tai cd-levyistä viritellä jonkinlaisia heijastepintoja valoja varten. Saisi kivoja heijasteita seinille. Cd-levyjen pinnasta heijasteet saattaisivat vielä saada eri värejä luoden todella häiriintyneen tunnelman. Jotain hauskaa puuhaa pitää keksiä kun syksy kastelee asfaltit ja skeittaamaan ei enää pääse.

Kesällä en päässyt olemaan luonnossa niin paljon kuin olisin halunnut. Auton ongelmat veivät ensimmäisen loman pätkän ja toinen pätkä oli tiukoilla aikataulun takia. Kuitenkin sain kaksi yötä kuunnella miten Kuikat huutelivat salmen suussa toisilleen. On aina yhtä vaikuttavaa olla kuuntelemassa luonnon ääniä keskellä puhdasta luontoa. Yhtenä yönä harrastimme sammakkobongausta ja kuvasimme kaksi eri sammakkolajia.

Kalastustakin harrastin vähän laiturilta käsin. Kauden avaus saalis oli neljä Haukea. Pieniä olivat mutta saalis se on sekin. Voi hyvin olla että jää kauden ainoaksi kerraksi kun pääsee kalastamaan.

Loman loppumisesta on vasta vähän aikaa kuten näkyy tekstistäkin. Tietty hyvä fiilis on vielä tallella. Älkää suotta pelätkö. Kyllä ahdistus vielä palaa täydessä voimassaan takaisin ja silloin blogi palaa takaisin raiteilleen. Sitä odotellessa..